Sotkuisen käsialan suunnitelmia,
karttaan piirrettyjä viivoja
ja taivaan tähtiä kertomassa
mihin kuuluu pysähtyä.
Se mikä kerran avautui vain unien maailmassa,
kirkassävyisenä ja saavuttamattomana,
on ottamassa paikkaansa todellisuudessa.
Nousen tuulen kantamana,
tavoittelen auringonsäteitä,
poljen pilvien untuvamattoa,
painovoiman yläpuolella.
Hiekanjyviä hiuksissa,
jalanjäljet rantaviivassa
katoavat turkooseihin aaltoihin.
Kaupunkien siluetteja,
laineissa heijastuvia kuvajaisia.
Kuljen satujen maailmassa,
seuraan kiiltomatojen polkua
sinne missä vuoret nukkuvat
ja puhaltavat höyryä taivaalle.
Haluan nähdä taivaan jokaisen värin,
lentää niiden sävyjen joukossa,
nousta korkeimmalle huipulle
katsoa maailmaa sieltä,
ennen pudotusta.
Maa siirtyy jalkojen alla,
pinnan alla värähtelee,
kuiskuttaa elonmerkkejä,
vaahtopäät kuljettavat sen laulua.
Pohjoisesta etelään,
tai kuten sanotaan;
sinne ja takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti