Tietysti eiliseen kuului myös pakkaamista ja siihen liittyvää stressaamista, sillä siinä missä jouluaatto oli aika tavallinen jumipäivä, niin nyt joulupäivänä on meiksin vuoro tehdä jotain venkaa. Hieman ennen kahta lähden hilautumaan kohti lentokenttää ja aloitan matkan kohti Bangkokia. Matkaan suunnistan sen kaikista pahimman, eli perheen, kanssa. Kaikella rakkaudella totta kai.
Thaimaassa olen käynyt kerran aikaisemmin, tasan kymmenen vuotta sitten kun olin vielä pikkuinen Willu. Jo silloin rakastuin tuohon eksoottiseen maahan, joka länsimaiselle pullamössöpennulle oli kunnon mindfuck ja kulttuurishokki. Joka päivä nämä kymmenen vuotta olen kaivannut takaisin ja nyt olen vihdoin menossa. Toivottavasti makuni ei ole muuttunut niin paljon, että joudun pettymään... ja toivottavasti onnistun välttämään ne pahimmat turistirysät.
Muikeaa loppuvuotta kaikille ja palaillaan astialle vuoden 2013 puolella! Luv yah, bruddahs!
Synnyin kulkuriksi näille kaduille,
levottomaksi sieluksi joka ei kuulu minnekkään.
Vaellan sinne minne sydämeni kutsuu,
haluan nähdä maat luona turkoosin meren.
En jää kuuntelemaan mitä muut sanovat,
siitä millainen minun kuuluisi olla.
Määrään itse tuulelleni suunnan,
en kaipaa karttaan merkittyä reittiä.
Halun olla vapaa vaeltamaan
ja sydämmeltäni ikuisesti nuori.
Enkä milloinkaan halua jäädä vangiksi
paikoilleen pysähtyneen elämän.
This was very majestic, my majestic luv<3
VastaaPoistaOh my majestic tiddler <3 Thank you very much
Poista