kirjoittaa sanoja usvakirjaimin.
Yritän tulkita niiden muodostamaa tarinaa,
löytää lupauksen toivosta, auringon noususta.
Ääriviivat katoavat, värit sotkeutuvat toisiinsa,
maailma sulaa kasaksi epäselviä kuvioita.
Tieni peittyy jauhetun luun tuhkaan,
murheen varjo koskettelee kantapäitä.
Sydämeni takoo heikkoa rytmiä,
sointuja jotka kertovat hiipuvasta elämästä.
Yö verhoutuu panssariin joka on tähdistä kudottu,
kuin miljoonittain kyyneleiden sumentamia silmiä.
Kylmyys kiertelee ympärilläni kuin vaaniva peto,
jonka katse repii elämääni palasiksi.
Löydän ajatuksistani kultahiekkaisen polun,
joka johtaa minut taivaanrannan taa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti