Kerro minulle

Katseesi on kaukana horisontissa,

näet siellä asioita, jotka avautuvat vain sinulle

ja ovat piilossa muulta maailmalta.

Kerro minulle, mikä siellä on niin kaunista.

Kuvaile minulle jokainen yksityiskohta,

auta minua näkemään saman kuin sinä.

Kun et huomaa katsettani, sinä hymyilet,

jollekin kaukaiselle, rakkaalle muistolle,

ajalta kauan sitten, ennen kuin tapasimme.

Kerro minulle, mikä tuo kasvoillesi tuon hymyn.

Haluan tietää, onko mitään mahdollisuutta,

että hymyilisit minulle samalla tavalla.

Silmissäsi on pelokkaan kauriin katse.

Et koskaan katsoa minua pitkään,

pelkäät katsekontaktin paljastavan liikaa.

Kerro minulle, mikä sinua pelottaa.

Katso minua suruun hukkuneilla silmilläsi

ja anna minun ottaa osa murheista itselleni.

Usein huomaan sinun kulkevan yksin.

Uskottelet itsellesi, ettei sinua kaivata,

ettet ole tarpeeksi arvokas muiden seuraan.

Kerro minulle, miksi kiellät itseltäsi rakkauden.

Tartu käteeni ja usko, etten päästä irti,

niin otan sinut mukaani, matkalle elämän ihmeisiin.

Seisot peilin luona, paikoillesi jähmettyneenä.

Kosketuksesi seuraa vartalosi muotoja,

katseesi julistaa äänetöntä tuomiota.

Kerro minulle, miksi vihaat itseäsi niin paljon.

Minulle sinä kelpaat tuollaisena,

pienine virheinesi, joista jokaista minä rakastan.

Salaisuutesi on lukittu sydämeen,

taakse kultaisen lukon ja sinetöityjen huulien,

ja pelon, ettei kuulija ole niiden arvoinen.

Kerro minulle, mihin avain on kätketty.

Anna minun lukea tarinat huuliltasi,

jotta löydän oikeat sanat sinua lohduttamaan.

Olet rakentanut untuvapeitosta pesän,

sen sylissä olet pieni ja hauras, särkyvä.

Olen vierelläsi ja mietin, uskallanko koskea.

Kerro minulle, haluatko minun jäävän.

Onko minulla lupa sulkea sinut syliini,

ja tehdä kaikkeni, jotta sinulla olisi hyvä olla?