se oli kuin kaunein vesivärein maalattu
kuva menneisyydestä.
Siitä ajasta, jolloin hymy piirsi kuopat
kasvoillesi,
ja katseesi roihusi elämän tulta.
Unessani olit nuori, kevytsydäminen,
ilman huolen kasvoillesi laskemaa varjoa.
Pelkäsin koskettaa sinua.
kuin se voisi hajottaa kuvasi
pirstaleiksi,
häviäväksi unelmaksi tuhkan sekaan.
Tässä maailmassa unet eivät kestä
ikuisesti,
niiden elinkaari on lyhyt ja epävakaa,
pienikin harkitsematon liike voi tappaa
ne.
Vain henkäys ja uneeni ilmaantuu säröjä,
värit valuvat pois kuin sadeveden
pyyhkäiseminä.
Yksityiskohdat haalistuvat ja katoavat
sumuun,
jonka toiselta puolelta elävä maailma
kutsuu minua.
Jäljelle jää vain muistojen kuvanauha,
joka on ajan kuluttama, rakeinen ja
epäselvä.
Se kuitenkin riittää pitämään osan
sinusta elossa,
vaikka nukut ikiunta kauneimmalla
niityllä.
A/N: Vaikka
mä en enää paasaakaan Heath Ledgeristä ja herran tuotannosta niin paljon kuin
joskus, en ole unohtanut sitä millaisen jäljen herra on muhun jättänyt. Esikuvana, suunnannäyttäjänä ja inspiraationa.
"It's like anything in life, visualizing the old man you're going to become: As long as you have a clear picture of that — the life you want to lead — eventually you'll probably get there."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti