Arrrggghh. Mental breakdown.
Niin joo, tässä kappale jonka perinmäinen tarkoitus on mitä ilmeisimmin raiskata meikäläisen sieluparka:
Muistatko tarinan jota minulle
kerroit, ukkosöinä jolloin salamat halkoivat taivaita. Painauduin kylkeesi,
etsien sen lämmöstä turvaa. Yritin olla vahva, mutta silmäni kertoivat sinulle
totuuden. Et itsekään tuntenut oloasi urhoolliseksi, mutta minun takiani olit
valmis yrittämään. Vältit katsomasta minua silmiin, sillä pelkäsit minun
löytävän niistä sen, minkä sinä näit minun katseestani. Kuiskit korvaani sanoja,
punoit ne tarinaksi. Taivaallisista sotasankareista, jotka tällaisina öinä
nousivat taisteluun vihollista vastaan. Sotureista, joiden sydän löi kiivaana
ja joiden miekat löivät kipinöitä taivaankannella. Sade oli miljoonien
kyynelten muodostama myrsky, joka laskettiin maahan kuolleiden tovereiden
muistoksi. Se sota ei kuulunut meille, mutta jonain päivänä me matkaisimme
omaan taisteluumme. Taisteluun, jossa miekkamme löisivät hopeaa ja jonka mukana
jättäisimme jälkemme osaksi muinaisia tarinoita.
Lopussa kaikki kääntyy toisinpäin. On minun vuoroni etsiä rohkeutta, lohdullisia sanoja, pitää sinua käsivarsillani. Yrität muodostaa sanoja, tapailla niiden muotoja, siinä kuitenkaan onnistumatta. Rakas, älä sano mitään. Kerro kaikki katseellasi, sydämelläsi. Tavalla, jota vain minä voin ymmärtää. Olen tässä, enkä päästä irti ennen kuin laskeudut yötuulen kuljetettavaksi. Se johtaa sinut tähtien muodostamalle hopeapolulle, joka päättyy sinne, missä yö loppuu ja aamu sarastaa. Se polku on lyhyt, vain henkäys ja olet perillä. Sieltä löydät paikan, jossa unelmistasi tulee totta. Siellä sydämesi ei ole milloinkaan raskas, saat luvan unohtaa taaksesi jääneen maailman. Vaikka oma maailmani murtuisi, haluan sinulle onnen ja rauhan.
Nuku nyt, veljeni, päästä irti. Katkaise siteesi tähän maailmaan. Pyyhin kyynelverhon silmistäsi ja kuiskaan lupauksen. Olen kanssasi niin kauan kuin tahdot, enkä päästä irti ennen kuin tiedän sinun olevan turvassa. Lähde rauhassa, älä vuodata kyyneleitä minun takiani. Muista, että seuraan sinua minne tahansa. Ensin minun on vain oltava kaiken sen arvoinen, mitä minun puolestani annoit.
Lopussa kaikki kääntyy toisinpäin. On minun vuoroni etsiä rohkeutta, lohdullisia sanoja, pitää sinua käsivarsillani. Yrität muodostaa sanoja, tapailla niiden muotoja, siinä kuitenkaan onnistumatta. Rakas, älä sano mitään. Kerro kaikki katseellasi, sydämelläsi. Tavalla, jota vain minä voin ymmärtää. Olen tässä, enkä päästä irti ennen kuin laskeudut yötuulen kuljetettavaksi. Se johtaa sinut tähtien muodostamalle hopeapolulle, joka päättyy sinne, missä yö loppuu ja aamu sarastaa. Se polku on lyhyt, vain henkäys ja olet perillä. Sieltä löydät paikan, jossa unelmistasi tulee totta. Siellä sydämesi ei ole milloinkaan raskas, saat luvan unohtaa taaksesi jääneen maailman. Vaikka oma maailmani murtuisi, haluan sinulle onnen ja rauhan.
Nuku nyt, veljeni, päästä irti. Katkaise siteesi tähän maailmaan. Pyyhin kyynelverhon silmistäsi ja kuiskaan lupauksen. Olen kanssasi niin kauan kuin tahdot, enkä päästä irti ennen kuin tiedän sinun olevan turvassa. Lähde rauhassa, älä vuodata kyyneleitä minun takiani. Muista, että seuraan sinua minne tahansa. Ensin minun on vain oltava kaiken sen arvoinen, mitä minun puolestani annoit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti