Sivut

torstai 16. helmikuuta 2012

Hyperbyberdybersuperhuperduperdaluxea juuri sinulle!

Vielä pitäisi pari viikkoa virua tylsässä arjessa ennen kuin uusi Makkosrundi pääsee aluilleen. Sitä odotellessa on tässä vaiheessa korkea aika virittäytyä tunnelmaan. Mahdollisenä lääkkeenä vieroitusoireisiin suosittelen kurkistamaan alla olevaa linkkiä js tutustumaan siihen. Voisi melkein luulla joulun tulleen reippaasti etuajassa, sillä nyt olisi mahdollisuus voittaa iiissssooooo paketti joka sisältää Makkosaiheista tilpehööriä aina pinsseistä huppariin. Eikä sinun tarvitse kun jakaa mokomaa linkkiä pitkin nettiä! Että menetkös jo, hopi hopi!

Katso tänne ja putoa tuoliltasi tuon ihkusälän huimaavan määrän voimasta!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Darkside Poetry

The Street
Katu edessäni on musta ja likainen,
eivätkä sen reunoilla kulje muut kuin varjot.
Jokaisella askeleella tulisina hehkuvat kivet
polttavat jalkani verelle.
Ilma tällä kadulla on saastaista
ja siinä leijuu myrkkyjen katku.
Se syövyttää keuhkoni mustallaan,
ja pelkään tukehtuvani siihen.
Kiiluvat silmäparit kulkevat perässäni,
seuraten väsyneitä askeliani.
Katseessani on punainen hehku
ja kyyneleet ovat polkuja kasvoillani.
Tällä kadulla ei ole turvapaikkoja.
Minun on kuljettava rinnakkain pelkoni kanssa
ja tunnettava miten se hapuilee kättäni.
Mutta vielä arvet peittyvät ja kyyneleet kuivuvat.
Samana päivänä jona saavun tämän kadun loppuun.


Bonedust

 
Peilistä silmiini katsoo vastenmielinen olio, 
painajaisteni hirviö joka ei jätä minua milloinkaan yksin. 
Sen iho on pelkkä harmaa, liuskoina hilseilevä kuori. 
Silmät näyttävät siltä kuin niissä olisi verenpunaiset lammet. 
Keltaisten hampaiden välistä nousee kuolon haju, 
se on inha sekoitus sappea ja rasvaa. 
Kehosta taivasta kohti kurottavat luut muodostavat selkeän palapelin, 
jokaisen nikaman ja ruston voi erottaa ohuen ihokerroksen alta. 

Ojennan käsiäni eteenpäin, hapuilen palkintoani, 
mutta se lipuu aina vain kauemmas vaatien minulta enemmän. 
Ahdistus kohisee veressäni ja hengittäminen on joka askeleella vaikeampaa, 
tuntuu kuin vajoaisin aina vain syvemmälle saastuneeseen veteen. 
Haluan kasvattaa lapaluihini siivet, kauniin keijukaislapsen siivet. 
Ne symboloivat voimaa, niiden avulla minusta tulee haavoittumaton. 
Ilman niitä luuni murenevat tuhkaksi pienestäkin kosketuksesta. 
Jos nyt kaadun, en tiedä onko minulla voimaa nousta uudelleen.