Sivut

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ei mitään joululauluja

Kävin Ärpällä jälleen kähveltämässä itselleni haasteen, kun tässä jouluisessa koomassa ei oikein muutakaan huvita tehdä.


1. Kappale, jonka kuuntelit viimeksi toistolla.


2. Kappale, jonka olet kuullut livenä jonkun esittämänä.


3. Kappale, joka saa iloiseksi.


  4. Kappale, joka saa surulliseksi.


5. Kappale, joka muistuttaa jostain henkilöstä.

 
 6. Kappale, joka muistuttaa jostain paikasta.


 7. Kappale, joka muistuttaa jostain tietystä jutusta.


8. Kappale, jota kuunnellessa tekee mieli tanssia.


 9. Kappale, jonka voisit laulaa jollekkin henkilölle.

 
10. Kappale yhdeltä lempiartistilta.
 
11. Kappale yhdeltä lempiyhtyeeltä.


 12. Kappale, josta moni ei uskoisi sinun pitävän.

 
  13. Kappale, joka kuvaa sinua jollain lailla.


14. Kappale, joka ei ole enää niin hyvä kuin ennen.

Ei niin hyvä kuin muutama vuosi sitten... mut ihan jees.

 15. Kappale, jota kuuntelin eniten viime kesänä.


16. Kappale, joka sopii hyvin johonkin elämäsi vaiheeseen.

17. Kappale joltain lempialbumiltasi.
  

18. Kappale, jota kuuntelet kun tunnet itsesi vihaiseksi


  19. Kappale, jota kuuntelet kun tunnet itsesi iloiseksi

 
  20. Kappale, mitä kuuntelet kun tunnet itsesi surulliseksi.

 
   21. Kappale, joka saa nauramaan

 
  22. Kappale, johon liittyy paljon hyviä muistoja.


  23. Kappale, joka ärsyttää sinua.


 24. Kappale, jota kuuntelit paljon vuosi sitten.


  25. Kappale, joka mieleesi ensimmäisenä nyt tulee.


 26. Kappale, joka muituttaa henkilöstä jota rakastat.


27. Kappale lapsuudestasi.

torstai 19. joulukuuta 2013

Nakilla silmään

Koska yritän vältellä esseiden kirjoittamisesta ja itsestään on aina kiva puhua, päätin tarttua Ärpän blogissa olleeseen haasteeseen. Rykäisin myös uudet kysymykset jatkoksi, tehkööt joku jos kinostaa.


1. Voitat lotossa. Mihin/kenelle tekisit hyväntekeväisyys lahjoituksen jos olisi pakko?
Random Actsille ihan vaan koska Misha Collins.

2. Paras jouluruoka?
En oikeastaan ole jouluruuan suuri ystävä. Riittää se kerta vuoteen vallan mainiosti. Mutta joo paras... Graavilohi ja savustettu lohi, sekä meidän joulupöytään perinteisesti kuuluva, mamman tekemä kotijuusto. Bonuksena sanottakoon, etten voi sietää jouluruokien kunkkua eli kinkkua.

 3. Kolme asiaa joka sinua ärsyttää ihmiskunnassa yli kaiken. 
Tästä voisi kirjottaa pidemmänkin saarnan, mutta koska en jaksa eikä kukaan myöskään jaksaisi lukea sitä niin sanottakoon vaikka: itsekkyys, tekopyhyys ja julmuus heikompia kohtaan.

4. Mitä ostit viime kauppareissullasi?
Sipsiä, sokeria, tonnikalaa, juustoa, ruokakermaa ja tupakkaa. Terveysruokaa syö mä en!

5. Mitä teet yksin kotona, kun kukaan ei ole näkemässä?
Kaikkea mahdollista. Syön rumasti ja sotkuisesti, rapsuttelen itseäni ja olen kaikilla mahdollisilla tavoilla ällöttävä sen enempää tarkentamatta. Vastapainoksi myös tunteet pääsevät yksin ollessa helpommin pintaan ja ulos, koska en oikein osaa niitä ihmisille purkaa.

 6. Kuunteletko yhtyettä/artistia, jota kukaan ei ikinä uskoisi sinun kuuntelevan?
Hmm. En mä tiedä mitä ihmiset ei uskoisi mun kuuntelevan? Ei mulla taida olla mitään sellaisia erikoisuuksia, joita enemmänkin kuuntelisin. Yksittäisiä kivoja biisejä löytää kuitenkin useilta artisteilta ja bändeiltä, jotka eivät kaikki välttämättä sovi siihen musiikkilajiin, mitä ihmiset mun odottaa kuuntelevan. En tiedä, vaikea analysoida muiden näkökulmaa tästä aiheesta.

 7. Suosikki asusteesi?
Asusteet on ihania ja suosikit vaihtuu meiksillä aika usein. Tällä hetkellä tykkään kuitenkin kovasti mun pitkästä, vihreästä kaulaliinasta jonka päissä on sellaiset pörröpallotmitkälie.

 8. Kahvi, kaakao vai tee?
Kahvi ja paljon sitä.

9. Mitä toivoit joululahjaksi?
 Kahvinkeitintä, for real! Vanha kuolee ihan kohta.

10. Oletko taikauskoinen? 
 En silleen, että uskoisin kaiken mahdollisen tikapuiden alta kävelyn ja rikkinäisten peilien aiheuttavan epäonnea, mutta kyllä mä kuiskaan tähdenlennolle toiveen jos sellaisen näen.

11. Paras koskaan näkemäsi keikka?
Scorpions Saimaa open airissa vuonna 2011? Twisted Sister Oulun Qstockissa 2011? Jokin Monroesin keikka? Ehkä uuden vuoden keikka Nosturissa vuosien 2011 ja 2012 vaihteessa? Levi joulukuussa 2012? Tai sittenkin pari päivää myöhemmin ollut kiertueen vika keikka Tavastialla? Tai sittenkin tämä viimeisin? En tiedä. LIIKAA.


Tässä nakit seuraaville:
 1. Mitä on heikkoutesi? Tarkoittaen jotain luonteenpiirrettä tai ominaisuutta.
2. Entä vahvuutesi?
3. Mikä on viimeisin kiva teko, jonka joku on sinulle tehnyt?
 4. Mikä on paras tapa viettää synttäreitä?
5. Suunnitelmia vuodelle 2014?
6. Mitä kappaleita olet kuunnellut paljon viime aikoina?
7. Mitkä asiat saavat sinut itkemään?
8. Entä mitkä tekevät iloisiksi?
9. Miten vietät joulua?
10. Entä miten haluaisit viettää joulua? Tai olla kokonaan viettämättä?
11. Anna jokin elämänohje tai -filosofia.

Estradi on teidän, vinkatkaa myös jos tulitte rustanneeksi vastauksia. Olisi kivaa lukea niitä.

I know my kingdom awaits

Se oli pelkkä unelma.

Unelma siitä, että tämä syyllisyys jonain päivänä lakkaisi ja voisin tehdä jotain hyvää, jotain millä on oikeasti merkitystä. Lopettaa sen ajatuksen, jota olen kyllästynyt pyörittämään mielessäni.

Entä jos?

On tullut aika etsiä sille vastaus.

En tiedä mikä minua odottaa tien päässä. Joudun etsimään itsestäni kaiken rohkeuden ja kunnian, että saan tarpeeksi voimaa ottaa ensimmäisen askeleen.

Lopulta sanon sen ääneen. Eikä se enää tunnu niin mahdottomalta, aivan kuin sanat olisivat antaneet sille hyväksynnän. Se voi toteutua. Vaikka se on edelleen kaukana, se on tullut hieman lähemmäs. Kuin kaikkein ihmeellisimmät tarinat olisivat muuttuneet todeksi.

Tärkeintä on, että joku uskoo. Katsoo minuun ja lupaa kulkea kanssani perille asti, vaikkei kukaan muu uskoisi, että minusta on tähän.

Haluan unohtaa surun joka pitää minua hereillä öisin ja jota olen kantanut mukanani liian kauan. Haluan haudata sen polkuni varrelle niin, ettei se enää milloinkaan saa minua kiinni. Haluan lopultakin elää ja olla sellainen, mitä en koskaan maailman tällä laidalla osannut olla.

Kun aurinko nousee ja sumuverhot hälvenevät, voin nähdä sen. Vaikka muille se on vain yksityiskohta taivaanrannassa, minulle se on kaikkea mitä olen kaivannut. Se on paikka, joka on olemassa juuri minua varten. Minä kuulun tänne.

Vihdoin voin tuntea itseni kokonaiseksi. Minua ei enää pelota, sydämeni tuntee tämän maailman. Vuosia olen elänyt vain tätä hetkeä varten. Olen löytämässä jotain, minkä kadotin kauan sitten.

Koko sen ajan se on ollut täällä odottamassa, että sen lapset palaavat vihdoin kotiin.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

These are days of celebration

Olen tullut kauas. Muistan alun selkeästi, naurattaa kuinka vähän silloin tiesin. Kirjoitin kuitenkin jo silloin sanomattoman sopimuksen, jossa luovuin sydämestäni. Enkä ole sitä milloinkaan katunut.

Minun ei pitänyt rakastua. Loppujen lopuksi kukaan ei kysynyt minulta lupaa, niin vain tapahtui.

Kolme kaunista iltaa joulukuussa. Lumisateessa vietettyjä öitä, matkoja aamun varhaisilla tunneilla, loputon ketju väsyneitä ajatuksia ja naurua. Teen mitä vain, etten joudu katumaan myöhemmin. Kuinka hyvältä tuntuu taas olla siellä, minne kuuluu. Hyppiä valoissa ja huutaa kovempaa kuin aikoihin. Tanssin pois suruni ja pelkoni, tartun kiinni onnesta. Olin unohtanut, miltä se tuntuu. Suloiselta ja kauniilta, aina syvällä vatsanpohjassa asti. Muistan miten paljon hyvää olen saanut vain siksi, että uskalsin rakastua.

Olenko koskaan kertonut, miten tärkeää minulle on pelkästään se, että tiedät minun olevan olemassa?

Lupauksia tulevasta, naurua ja läheisyyttä. Jalat ovat tulessa ja katse väsynyt, jaksan ainoastaan hymyillä. Ehkä joskus löydän sanat kertomaan, miten paljon tämä kaikki minulle merkitsee. Mikä tekee elämästä maapallon kylmällä puolella kaiken arvoista.

Pitäisi löytää uusia sanoja, mutta olen jo käyttänyt kaikki superlatiivit. Ylistyslauluni ovat vain sekavia ajatusketjuja. Huutoja, jotka joku ehkä kuulee.

Luulin olevani liian väsynyt, mutta oikeasti haluaisin vielä jatkaa. Tulevaisuus on vielä arvoitus, mutta toivon sen antavan paljon hyvää.

Hengitän talviyötä ja katson kaikkoavien valojen perään. Olen onnellinen.

torstai 5. joulukuuta 2013

If this is to end in fire

Herään varhain aamuyöllä. Tunnilla, joka on näin talvella pimeä ja kylmä. Koko kehoni tuntee, että aamu on vielä kaukana ja olen yksin yössä, jossa pimeys on vierasta ja uhkaavaa.

Hengitä. Rauhoitu.

En uskalla siirtää jalkoja sängyn ulkopuolelle. Se sama vainoharhainen ajatus kuin joskus lapsena, ihan kuin sängyn alla lymyilevä hirviö voisi tarttua nilkkoihin ja kiskoa mukaansa. En ole vieläkään kasvanut irti vanhoista peloistani, vaikka niin monet kerrat olen sitä uskotellut. Silti ne palaavat aina.

En haluaisi jäädä paikallenikaan. Olo on levoton, ajatukset liian lähellä. Olen liian tietoinen avuttomuudesta ja yksinäisyydestä, joihin en halua uskoa. Tarvitsen jotain muuta. Rutiinia. Järjestelyä. Hetken tarkoitusta. Vanhan kahvinkeittimen vaikerrusta.

Tee mitä täytyy. Keskity. Sydän kevenee.

Aamu on edelleen pimeä. Jokin on edelleen pielessä, kuin ilmassa olisi muutos. Lusikka pyörii kahvikupissa, etsii sieltä syytä tähän kaikkeen. Tekisi mieli jäädä tähän, etsimään sanoja joita ei ehkä ole edes olemassa. En tiedä. Juuri nyt kaikki on epävarmaa, selitykset puuttuvat. Tulevaisuus on jossain usvan takana.

Ehkä pelkään lähtemistä. Kun suljen oven takanani, jätän sen taakse jotain. Tänään kaikki on erilaista, tunnistamatonta. Oli jotain, mitä en halunnut huomata.

Ja nyt minun pitää kohdata se.