Sivut

torstai 19. syyskuuta 2013

Jos olisin maisema...

A/N: Opiskelunautintoa on jatkunut nyt jokusen viikon ja alkaa vihdoin tuntua siltä, että alan olla jokseenkin kartalla. Jotai blogini täysin kupsahtaisi, ajattelin nyt spämmätä tänne erään koulutehtävän uusi postausideoita odotellessa. Homman nimenä oli siis kirjoittaa teksti aiheesta 'jos olisin maisema'. Tykkäsin tehtävänannosta ja tykkäsin vielä enemmän kun keksin, miten sen toteutan. Pari kohtaa tässä versiossa edelleen itseäni hieman kiusaavat, mutta kuitenkin.


Ilma tuoksuu mereltä, maistuukin siltä. Sen suolainen maku tuntuu lipuvan kielen päälle kuin peitto, joka kuivattaa suun ja pistelee nielussa. Mustat pilvet ovat peittäneet taivaan, josta erottuu vain satunnaisia teräksenharmaita kaistaleita pilvien välissä. Ne ovat raskaita ja lähellä maata, aivan kuin taivas jaksaisi vain hädin tuskin kannatella niitä. Ensimmäiset pisarat laskeutuvat maahan harvakseltaan, varoituksena. Tulossa on jotain suurempaa, pisaroita putoaa kokoajan enemmän. Ne ovat suuria ja kylmiä. Tuntuu kuin taivaalta sataisi neuloja.

Korkeuksista kantautuu jyrinää, kuulostaa siltä kuin pilviverhon takana vihainen lohikäärme heräilisi murahdellen unestaan. Samalla se iskee valtavaa pyrstöään puolelta toiselle, iskien taivaalle valkoisia kipinöitä. Noiden kipinöiden voimasta koko maisema kirkastuu hetkeksi, ennen kuin sulkeutuu uudelleen pimeyteen. Välillä pyrstö lyö vasten kallioita, jolloin syntyy jyrähdyksiä jotka tuntuvat vavisuttavan koko saarta ja kantautuvat varmasti useiden kilometrien päähän.

Meri lohikäärmeen alapuolella on muuttunut levottomaksi. Aallot vyöryvät vasten kallioita, soittaen jonkinlaista sinfoniaa, joka saa luut vapisemaan. Tuuli iskee raivokkaina puuskina ja tuntuu pureutuvan luihin ja ytimiin. Se tuo mieleen suuren olennon henkäykset, jotka vavisuttavat niitä harvoja puita, jotka ovat saaneet kiedottua juurensa karun kalliomaiseman maaperään. Puiden rungot ovat kuin vanhusten raajat, laihoja ja muhkuraisia. Pensaat ovat kuivia ja kitukasvuisia. Oksat kurkottelevat kohti taivasta kuin laihat kädet, jotka etsivät jotain mihin tarttua, jotta ne voisivat repiä juurensa irti maasta, jolla ei ole tarjota niille riittävästi ravinteita.

Kalliot ovat mustaa kiveä, aivan kuin niille olisi vuotanut öljyä. Missään ei ole kunnollisia polkuja, vain rosoista ja lohkeilevaa kiveä silmänkantamattomiin. Maasto on arvaamatonta, se on täynnä onkaloita ja halkeamia, joita kulkija ei välttämättä huomaa ennen kuin menettää tasapainonsa. Merelle päin avautuvilta reunoilta avautuu kohtisuora pudotus tuntemattomaan. Jos uskaltaa astua tarpeeksi lähelle reunaa, voi nähdä kaukana alapuolellaan hyisen, myrskyävän meren. Se muistuttaa mustaa petoa, joka on valmiina nielaisemaan kaiken tielleen osuvan syvyyksiinsä. Meri kuohuu ja pärskii, ulvoen kilpaa pilvien takana piilottelevan lohikäärmeen kanssa.

Pian lohikäärme kuitenkin rauhoittuu. Sen murinaa muuttuu hiljaisemmaksi ja pyrstön iskut ovat enää vain laiskoja heilahduksia. Lohikäärmeen hengitys tasaantuu vähitellen, ennen kuin eläin vaipuu uudelleen uneen. Tuuli lakkaa ulvomasta ja meri vaihtaa vaahtoharjaiset aallot pieniin laineisiin. Horisontista kurkisteleva aurinko työntää pilviä syrjään, hakien paikkaansa taivaalta.

perjantai 13. syyskuuta 2013

If you dream it, you can do it


Etsin pilvistä kuvioita,
valkopurjeista laivaa,
joka lipuisi poikki loputtoman taivaan,
kuljettaisi minua kannellaan.


Rakennan paremman maailman,
horisontin kultaiseen rajaan.
Pakopaikan lapselle,
jonka sydän huutaa.


 Haluan oppia päästämään irti,
pudota, koskettaa taivasta,
juosta tuulen mukana,
aina vain kauemmas.


Otan askeleen tyhjyyteen,
siitä kasvaa avaruus.
Piirrän kartan taivaalle,
murennan polulle tähtien tomua. 


Meille ei annettu ikuisuutta,
vain lyhyt henkäys ajassa.
 Vaikka hengitämme eri ilmaa,
muistosi kulkee kanssani.


Haluan löytää paikan,
jota kutsua kodiksi.
Haluan haltuuni elämän,
joka on minua varten.


Kerro minulle tarina,
kaikesta siitä mikä on kaunista.
Mutta muista, rakkaani,
tarinalla on oltava myös loppu.


 Pelkään, mutta jatkan eteenpäin,
kuljen vaikka maailman ympäri.
Ja kun täällä nousee aamu,
minä katson sitä illan puolelta.