Sivut

torstai 12. tammikuuta 2012

There's nothing more beautiful than a rainbow!

Viime päivinä olen taas jaksanut ihmetellä, mikä helvetti siinä on kun joillekin tuntuu olevan niin suuri ongelma kenen kanssa täysin itselleen vieraat ihmiset haluavat jakaa elämänsä? Miksi sillä, että joku on kiinnostunut samasta sukupuolesta kuin kyseinen henkilö itse on, on niin suuri merkitys että se vaikuttaa kokonaiskuvaan henkilöstä? Ei ole mikään ihme, että niin moni homoseksuaali tässä maailmassa elää kaapissa kun ihmisten suhtautuminen on mitä on.

Tässä sivuan väkisin myös meneillään olevia presidenttivaaleja, sillä en vain tajua muutamien lähipiirini henkilöiden suhtautumista Pekka Haavistoon homouden takia. Ei tietenkään ole minun asiani vetää kenenkään puolesta herneitä nenään, mutta tavallaan tuon voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena ketä tahansa seksuaalivähemmistöihin kuuluvaa kohtaan. Ihmiset ovat kyseenalaistaneet Haaviston pätevyyttä presidenttinä pelkän homouden takia ja suhtautuneet asiaan pilkallisesti, vaikka tulevalla presidentillä on täysioikeus omaan yksityiselämäänsä kuin muillakin. On myös sanottu, ettei Haavisto ole pätevä edustamaan Suomea maissa joissa homoseksuaalisuus on rikos. Ihmiset, tässä ollaan valitsemassa johtohahmoa Suomelle eikä koko perkeleen maailmalle. Vaikka presidentin työhön kuuluu paljon ulkomailla vierailuja ja vieraiden maiden kulttuuri on huomioitava niin tärkeintä on se, että Suomi saa valita itselleen sellaisen johtajan kuin se itse haluaa eikä siinä kysytä mielipidettä muilta mailta joiden on vain hyväksyttävä suomalaisten tekemä päätös. Omasta mielestäni on rohkeaa olla avoimesti homo poliittisissa piireissä. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihminen seisoo ajamiensa asioiden takia ja toimii niiden mukaan.

Kaapista ulos tuleminen on jo itsessään rohkeaa, sillä siihen liittyy uskomattoman paljon pelkoa ja on oltava valmis kohtamaan ennakkoluuloja ja se, että läheisetkin ihmiset saattavat kääntää selkänsä. Elämänne hiton 2000-lukua ja silti ihmisen avoimuus omasta seksaualisesta suuntautumisestaan vaikuttaa kohtuuttoman paljon pieniinkin asioihin. Se vaikuttaa ihmissuhteisiin niin ystävien, perheen kuin työtoverien keskuudessa eikä se kaikilla käy yhtä kivuttomasti kuin toisilla. Onko se oikein, että ihmisen joutuu kokemaan ennakkoluuloja ja syrjintää sen takia, että hän on rehellinen itselleen ja muille?

Kävin tuossa kuluneella viikolla katsomassa elokuvan J. Edgar. Vaikkei John Edgar Hooverin ja Clyde Tolsonin todellisesta suhteesta voi kukaan sanoa mitään, oli se elokuvassa kuvattu tavalla joka aiheutti itselleni lähinnä surullisen ja ahdistuneen fiiliksen, niin kauniisti kuin se olikin kerrottu. Pointti ei ole nyt itse tässä parissa, vaan ihan yleisesti kaikissa niissä jotka ovat joutuneet kieltämään itseltään rakkauden aikakauden, muiden ihmisten tai asemansa takia. Itseäni ahdistaa suuresti, että ihminen joutuu elämään koko elämänsä valheessa ja satuttamaan siinä sivussa itseään vain, jotta välttyisi muiden ihmisten kritiikiltä.

Yleisiä tekosyitä joihin turvaudutaan ovat uskonto ja se, että parisuhteen pitäisi olla miehen ja naisen välinen pyhä plaaplaaplaa. Olen ateisti, joten myönnän etten voi ymmärtää miten tärkeä asia uskonto joillekin on. Olen kuitenkin raamattua aikoinani lukenut ja tiedän ainakin osan, mitä siellä sanotaan. Raamattu on kuitenkin vain jonkun aikoja sitten eläneen henkilön kirjoittama opus ja siellä mainitaan monista asioista, jotka mielletään nykyisin laittomuuksiksi. Jokaisen uskovaisen tulisi kulkea sen mukaan, mitä oma sydän sanoo eikä piiloutua raamatun taakse ja uskoa kaikkea, mitä kirkossa sanotaan. Haluan kunnioittaa kaikkia uskontoja ja mielestäni jokainen edustaa omaa uskontoaan parhaiten, kun tekee sitä miltä itsestään parhaalta tuntuu sillä Raamattu on vain lähdepohja sille, jonka perusteella kukin oman suhtautumisensa uskontoon rakentaa.

Ajatus siitä, että parisuhde olisi vain miehelle ja naiselle on taas vanhoillisuutta ajoilta, jolloin homoseksuaalisuus luokiteltiin yleisesti sairaudeksi ja rangaistavaksi teoksi. Miehen ja naisen ainoa välttämätön merkitys toisilleen on lisääntyä, mutta lapsien hankita ei ole pakollista ja vaikka niitä mielisikin, ei se edellytä tiiviin parisuhteen muodostamista vastakkaiseen sukupuoleen. Nykyaikana jokaisen tulisi saada muodostaa parisuhde rakkauden perusteella, eikä kukaan voi määritellä millaisen pariskunnan rakkaus on aidointa ja puhtainta. Pääpointtina parisuhteessa on omasta mielestäni se, että molemmilla osapuolilla on siinä hyvä olla eikä se, mitä sukupuolta osapuolet sattuvat olemaan.

Tekstin pointti hukkui matkalla, mutta pääsinpä ainakin vauhkoamaan. Nostan tähän loppuun nyt fiktiivistä hattua kaikille, jotka ovat valmiita kohtaamaan vanhoillisen junttikansan ja olemaan avoimesti sitä mitä ovat. Itse pidän tällaisia ihmisiä äärettömän rohkeina, mutta on sääli että niin moni ihminen vastaa tällaiseen rohkeuteen pilkalla ja halveksunnalla.

4 kommenttia:

  1. Hyvin vauhkottu! Haavisto pressaks!

    Sitäpaitsi eiks ois ihan saatanan hienoo jos olis maailman eka maa, jolla on homopressa? Mitä se kertois maailmalle Suomesta ja muutenkin kaikesta! Vähänkö kaikki menis sekasin siitä ja hetken mietittyää tajuais et vittu, sehän on hienoo. Ja koht kaikil ois homopressa :D Tai ainaki paljo suvaitsevaisempia pressoja!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Se olis kyl aika perkeleen coolia :D Siinäpähä näkis kaikki epäilijät närhen munat

    VastaaPoista
  4. Kiva ku tää lähetti kaks kertaa saman kommentin, poistin toisen ja nyt tos on tollanen törkee "kirjoittaja on poistanut tämän kommentin" :DD Pöh!

    VastaaPoista