Once upon a time the world made sense

Olen yleensä pyrkinyt siihen, että näillä mun postauksilla olisi jonkinlaista sisältöä, mutta tällä kertaa ei ole. Tai mitä nyt päätin tulla tänne jotain randomia lässyttämään ja kertomaan taas kuinka idiootteja Roxxin kanssa ollaan. Nyaha, kärsikää!

Sanotaan vaikka nyt ihan ensi alkuun, etten ole vieläkään toipunut noista parin viime viikonlopun rundeista. Ne olivat vaan jotain niin käsittämättömän hienoa, ettei vaan tajua. Töissä olen koko viikon vain virnistellyt itsekseni ja viikonloppu on mennyt kotona lagatessa, saamatta sitten yhtään mitään aikaiseksi. Eilen illalla sitä vasta riemu repesi kun Roxx ilmoitti voittaneensa YleX:n Äärimmäinen tekosi idolin takia -kilpailun johon oli viime viikolla osallistunut. Koska en itse jaksanut alkaa vääntää samaa sepustusta toimin lähinnä Roxxin taustajoukkona ja naureskelin miten mahdollisesti traumatisoidaan YleX:n henkilökunta. En oikeastaan odottanut voittoa, koska ajattelin isompien bändien keikoille telttoineen jonottavien ihmisten vievän kisan. No... Jännästi oma idiotismimme nyt komeilee netissä julkisesti ja kaikki voivat käydä lukemassa sen täältä, siinä mukavasti kolmantena. Jee, nyt koko Suomi tietää miten tyhmiä ollaan. Tai no... Onhan sitä jo levitetty ties missä aina Tuuri-ohjelmasta Turun Sanomiin, mutta tuossa nyt taitaa olla kaikki aika mukavasti tiivistettynä.

Hassua, etten itse ole kokenut mitenkään tehneeni mitään äärimmäistä. Kaiken tekemäni olen tehnyt puhtaasta rakkaudesta upeaa bändiä kohtaan ja mikäs siinä ollessa kun samanhenkinen hyypiö mukana. Jossain vaiheessa puhuttiin, ettei tänä kesänä tehtäisi niin kattavaa festarirundia kuin viime kesänä koska molemmat tarvitsemme kasan rahaa syksyllä joten täytyisi vähän katsoa mihin ne hynät tunkee. Jotenkin se ajatus sitten hukkui matkan varrella kun tajusin taas, miten hienoa rundaaminen on kun on sitä oikeaa seuraa. Odotan jo tämän kesän trippiä Ouluun josta kaiketi selvitään hieman paremmin kuin viime vuonna koska ei tarvitse ajaa Kotkasta asti yhdessä yössä.

Perjantai-iltana rupesin hieman siirappiseksi ja innostuin koostamaan vanhoista yhteiskuvistamme pientä videon pätkää. Videon taustalla kuultava äänipätkä on vanhasta teinisarjasta Dawson's Creek (ei naureta siellä). En oikeastaan itse sarjaa koskaan seurannut, mitä nyt muutamia jaksoja tuli sarjan vielä televisiossa pyöriessä silloin tällöin vilkaistua. YouTubessa vain satuin katsomaan eräästä omasta suosikkisarjastani tehdyn videon, johon tuo ääniklippi oli liitetty. Siitä se ajatus sitten lähti. Minun ei aluksi pitänyt jakaa tätä missään julkisesti koska tämä tuntui aika ylisiirappiselta jopa omaan makuuni, mutta sitten sekosin.

Voisin tuon klipin liittää toki useisiin muihinkin ystäviini, mutta en ole kenenkään muun kuin Roxxin kanssa valvonut keikkojen takia 39 tuntia putkeen, ajanut yhdessä yössä Kotkasta Ouluun, hankkinut samanlaisia tatuointeja, levittänyt itsetehtyjä julisteita tai ravannut pitkin Suomea keikoilla. Noiden kaikkien kokemusten myötä on kertynyt läjä hyviä muistoja, jotka ovat jo nyt jotain todella spesiaalia. Jos aika todella kultaa muistot, niin minkä arvoisia ne mahtavat olla vaikkapa 30 vuoden päästä?

P.S. Jos joku haluaa kuulla tarinoita noiden kauheiden kuvien takaa niin kysyy vain rohkeasti. xD