Kuinka juostaan kauas?

Minulla on taskussani kompassi, mutta se ei ole ihan kunnossa. Se hakee suuntaa, pyörii etsien pohjoista ja osoittaa sitten umpimähkään jonnekin, haluaa antaa edes jonkin vastauksen. Yritän luottaa, uskoa että tämä on oikein. Nostaa kädet korkealle, tarttua kiinni auringonsäteistä ja näyttää, näyttää niin kovasti jotain mistä en tiedä.

Sydän sykkyrällä, pelosta karkeaa raastetta ja ajatukset tuuliajolla järjen tavoittamattomissa. Sanoja vailla kotia, ei paikkaa johon niitä löisin tai kelle sanoisin. Turhaa, turhaa, turhaa. Missään ei ole mitään, vain yhden kääntöpisteen loppu eikä mikään vieläkään muutu. Minne pitäisi seuraavaksi mennä, miksei täällä ole suuntaviittoja? Yritän olla onnellinen, nauraa jokaiselle päivälle ja jättää kyyneleet silmien toiselle puolelle. En osaa enää iloita kuin lapsi, mutten löydä harmoniaa ollakseni vanha. Hypin askelia eteen ja taakse, kuin tanssisin hiilenmurikoilla.

Pelottaa, en enää tiedä missä mennään. Haluan paeta, jättää todellisuuden ja etsiä Mikä-Mikä-Maata. Kieltäytyä vastuusta ja oppia, miten lennetään. Entä jos vain juoksen, sinne kuuluisaan pisteeseen horisontissa jonka käsiin olen toivoni antanut. Minulta puuttuu suunnitelma, haluan vain juosta pois ettei todellisuus saa kiinni. Kauanko voin juosta, ennen luiden katkeamista? Kauasko minun pitää juosta, ennen kuin osaan jäädä? Missä on se vastaus, johon en edes tiedä kysymystä?