perjantai 10. lokakuuta 2014

If something cannot go on forever, it will stop

Olen viimeksi kirjoittanut tänne blogiin elokuussa. Sen jälkeen olen usein miettinyt, että pitäisi kirjoittaa jotain. Olen aloittanut, mutta idea ei ole kantanut loppuun asti. Edellisen päivityksen jäädessä aina vain kauemmas on tuntunut, että petän itseni kirjoittajana koska en pysty pitämään aktiivisempaa päivitystahtia. Pakkomielle saada jotain kirjoitettua tänne on jarruttanut muuta kirjoittamistani, koska tuntui, että Street on etusijalla ja sinne pitää postata jotain ennen kuin voin keskittää energiani muihin projekteihin.

Pohdin myös, mitä haluaisin edes postata. Blogi on ollut aikamoista sekametelisoppaa, tänne on tullut postattua vaikka ja mitä ilman minkäänlaista punaista lankaa. Olen perustellut asiaa sillä, että saan laittaa omaan blogiini mitä haluan. Nyt tämä epämääräinen, tarkoitukseton sisältö ei enää tyydytä ja päivitysinto on selvästi hiipunut. En ole lifestylebloggaaja eikä minusta sellaista saa tekemälläkään. Elämäni ei kerta kaikkiaan ole tällä hetkellä tarpeeksi mielenkiintoista, että jaksaisin kirjoittaa siitä alituiseen. Eikä minua henkilökohtaisesti kiinnosta selittää sellaisista arkisista rutiineista kuin mitä söin ja puin päälleni tai kenet tapasin ja missä.

Siispä nyt, vajaan kuukauden päässä siitä kun blogi olisi täyttänyt kolme vuotta aion lopettaa tämän kanssa vääntämisen. Tämä blogi on jo pidempään tuntunut enemmän rasitteelta ja siinä vaiheessa kun jokin ei enää tuota tyydytystä, ei sitä auta jatkaa varsinkin kun minulla on ollut paljon hyviä hetkiä tätä blogia kirjoittaessa ja täällä on tekstejä, joita edelleen rakastan. Tätä blogia kirjoittaessa olen kasvanut niin kirjoittajana kuin ihmisenä, joten annetaan sille sen ansaitsema lopetus eikä väännetä enää väkisin.

Vaikka tämä blogi nyt heivataankin monttuun ei se tarkoita, että olisin kokonaan luopumassa blogikirjoittamisesta. Joskus kesällä mainitsin, että olen loppuvuodesta lähdössä Uuden-Seelannin kautta Californiaan ja tulisin pitämään Roxxin kanssa reissulta matkablogia. Vaikka reissuun on vielä puolitoista kuukautta, näki matkablogi jo hiljattain päivänvalon ja sitä pääset lukemaan tästä. Lisäksi, nyt kun Street ei enää kulje kahleena nilkassa, voin keskittää kirjoitusintoni fiktiiviseen kirjoittamiseen. Runoja ja muita tarinoita postailen satunnaisesti tänne, riippuen inspiraatiosta, päivitysinnosta ja ylipäänsä halusta jakaa tekstiä. Liittykää ihmeessä lukijoiksi, jos kiinnostaa ja kiitos vielä menneistä ajoista Streetin parissa.



“We all change, when you think about, we are different people, all through our lives. And that’s okay, that’s good, you gotta keep moving. So long as you remember all the people that you used to be. I will not forget one line of this, not one day, I swear."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti