Sivut

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Vielä hetki tässä maailmassa

Rummut lyövät yössä,
valot sattuvat silmiin.
Hetken tuntuu kodilta.
Tiedäthän?
Vaikka sydän on liian levoton jäämään,
joskus on hyvä nostaa katseensa
ja huomata katsovansa jotain,
minkä tuntee.

Aikaa ei ole paljon, kohta on taas lähdettävä.
Jossain kaukana jokin kutsuu luokseen
ja olen valmis vastaamaan siihen.
Vielä on kuitenkin hetki tässä maailmassa,
jossa huudan yöhön
ja käteni koskettavat tähtiä.

 Tiedän miten tämä kohtaus menee,
se on ommeltu kiinni selkärankaan,
se on osa suonissa sykkivää verta.

© Tikkurila Festivaalin facebooksivu
Minä tunnen ne sanat.
Sanat, joiden luulin olevan jo poispyyhittyjä.
Niissä on kaikki,
mennesiyyteni ja tulevaisuuteni,
tämä hetki.

Maailma keinuu ympärillä,
selän takana nousee myrsky
ja minä olen sen silmässä.
Askeleet sykkivät kipinää,
kipuakin ehkä,
muttei tarpeeksi vahvaa pysäyttämään.

Kierros kellon ympäri
äänet katoavat, valot hiipuvat,
maailma muuttuu kylmäksi.
Toivoisin armonaikaa,
vielä hetkeä valosateessa.
Mutta jäljellä on vain hiljaisuutta.

Onnen ja surun ristitulta.
Käännyn katsomaan pimeyttä,
joka on laskeutunut kuvuksi ylleni.
En tiedä milloin,
mutta vielä joskus tulen takaisin.
Sitä ennen minun täytyy tietää,
mitä on kartan toisella laidalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti