En mä sua raiskaa, mä oon vaan hellä

Päiväni matkivat toisiaan,

sulautuvat yhteen.

Kaipaan irtiottoa, pakoa kahleista,

jotka sitovat minut rutiineihin.

Odotan, vastassani vieraita kasvoja,

etsin heitä, jotka ovat minulle rakkaimpia.

Otan heidät vastaan rakkaudella,

jota minun yleensä on niin vaikea näyttää.

Olemme lapsia karkkikaupassa,

ajamme rallia hyllyjen välissä.

Jätämme jälkeen kummastuneita katseita,

ehkä joku luulee tuntevansa meidät.

Hintalaput ovat hyllyjen koristeita,

kuin tauluja autioissa seinissä.

Kuitin julistama numero tyhjentää taskuni,

mutta tiedän sen olevan kaiken arvoista.

 

Teemme ruokailusta seikkailun,

erikoiset yhdistelmät eivät meitä pysäytä.

Perunalastuja ja tonnikalaa,

sinetöimme niiden liiton juustolla.

Sipuli olkoon todistajana,

pakollinen, mutta vain pienessä osassa.

Yllättävä pariskunta löytää rauhan,

toivotamme heille onnea ja pitkää ikää.

Suklaaunelman sydän purkautuu,

leviää lautaselle kuin tulivuoren laava.

Kohtuuden raja on minulta piilossa,

jäätelö on kakkuvuoreni luminen huippu.

Suklaa levittää samettipeiton kielelleni,

jonka sulava jää pyyhki mukanaan.

Krapulaa ei tarvitse etsiä alkoholista,

sen saa myös unelmien illallisesta.

  

Tämä ilta tekee tissistä sankarin,

palvotun jumalan, kansansa pelastajan.

Jos tämä ilta olisi elokuvaa,

sen soundtrack olisi rock ja millenium.

Tällaisia hetkiä kannattaa odottaa,

pitkästä aikaa minulla on jotain sanottavaa.

Yöunet ovat vain hetki hiljaisuutta,

mutten niiden perään jaksa kaivatakaan.

 Ilma on lämmin ja tuoksuu keväältä,

petollinen jää odottaa kulman takana.

Matkaamme kaupungin sydämeen,

huutomerkeiksi ihmisten keskelle.

Ikkunalasien takana näemme täydellisiä asioita,

unelmia, jotka eivät sovi suunnitelmiimme.

Hetken terrorisoimme muuta maailmaa,

ennen kuin ryömimme takaisin koloomme pimeään.

 Täydellisyys on siipikarjan lihaa,

tuorejuustoa, jossa on tomaatin maku.

Toistan samaa, juustoa ei voi olla liikaa,

se suojelee kokonaisuutta kuin äiti lastaan.

Kieleni on kadottanut kyvyn rakentaa sanoja,

kehoni oireilee viestiä makuorgasmin.

Jos kuolisin ja saisin vielä yhden toiveen,

se olisi viimeinen pala tätä unelmaa.

Kirjoittamaton laki sanoo suklaata ei voi olla liikaa,

omassa lautasmallissani sillä on oma paikkansa.

Lopputulos on sitkeää ja tahmeaa,

sen maku antaa selkään makeanhimolle.

Taivaalliset blondit takertuvat hampaisiin,

tämä on oodi hammaspeikoille.

Huomaan puhuvani vierailla kielillä,

lausun kolme sanaa, ”Oh sweet Jesus.”

Lanttulaatikko, eiku mitä?

 Yöllä eksymme satujen maailmaan,

kerromme tutut tarinat uudelleen.

On meidän vuoromme olla sankareita,

niitä joita maailma kohtelee kaltoin.

Näemme asioita, joita emme odottaneet,

voinko todella muuttua rockjumalaksi?

Näissä tarinoissa loput ovat onnellisia,

suurimpia unelmia toteen käyneinä.

  

Etsimme lämpöä saman peiton alta,

joka kätkee meidät muulta maailmalta.

Olemme kuin rantaan ajautuneet valaat,

liikkuminen ei tunnu hyvältä ajatukselta.

On viimeisen ehtoollisen aika,

halvat ainekset rakentavat juhla-aterian.

On taas aika kirjoittaa loppu yhdelle tarinalle,

muistakaa, oveni on aina avoinna.

Darrafood?