Sivut

maanantai 11. helmikuuta 2013

Luotu yksin kulkemaan

A/N: Random badomdomdoo.


Vaellan yksinäisyyteni polkua,
sisimpäni raskaana säilötyistä unelmista.
Olen syrjäytynyt muotopuoli,
keskellä lasista rakennettua valtakuntaa.
Tämä maailma on liian kaunis minulle,
saastutan sen pelkällä läsnäolollani.

Jätän jälkeeni sirpaleita,
sydämeni palasia, sieluni riekaleita.
Onko täällä ketään joka ne korjaisi,
asettaisi ne takaisin paikoilleen?
Neuloisi umpeen vuotavat haavat,
etsisi yhteensopivat palat.

Olen unohtanut miten sydän avataan,
kuinka tunteet muutetaan sanoiksi.
Pelkään, ettei maailma halua kuulla tarinaani,
ettei täällä ole ketään, joka välittää.
En pyydä muuta kuin jonkun opettamaan,
kuinka olla vapaa ja onnellinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti