Kertooko yksi kuva enemmän kuin 1000 ja 2 sanaa?

A/N: Pyllyparini Roxx toivoi minulta tällaista tekstiä mentyäni ensin sanomaan ihan vitsillä, että pitäisi varmaan kirjoittaa aiheesta... Tämä on sulle mursunpapanani <3 Eli jonkinlainen analyysi / kuvaus / mikälie eräästä ihmisestä... Nimeä ei ole mainittu kertaakaan, mutta katsellaan josko joku arvaisi kenestä höpisen. Itselleni tämä teki kirjoittajana hyvää, sillä kuvailu itsessään on usein aika haasteellista ja se on myös todella tärkeä osa kirjoittamista. Tämän tekstin muotoilu kusi näköjään, mutta en nyt kerkeä sen kanssa säätämään enempää... Koittakaa kestää!

Katseen sanotaan olevan sielun peili. Ihmisen silmistä pystyy näkemään äänen lausumattomia tunteita ja ajatuksen pätkiä. Niitä on vaikea kätkeä, kaiken voi vakuuttaa olevan kunnossa, mutta silmät kertovat usein muuta. Katse herättää ajatuksia ja tunteita myös vastapuolessa. Vaikken olekaan kohdannut hänen katsettaan henkilökohtaisesti, pystyn päättelemään jotain niiden kuvien perusteella, joita olen itselleni haalinut. Hänen katseensa saa perhoset lepattamaan vatsassa sellaisella vauhdilla, että tuntuu kuin ne yrittäisivät kääntää kaikki ruumiintoiminnot umpusolmuun ja käymään takaperin. Hänen katseensa on kuin tulitikku, joka heitetään maahan valuneeseen bensiinilätäkköön ja joka synnyttää kuolemattoman tulen. Sen sammuttaminen on mahdotonta. Omituista, miten vain muutama hassu valokuva voi saada aikaan sellaista hekumaa, voin vain kuvitella millaista olisi kohdata hänen katseensa luonnossa. Pelkät valkokuvat saavat minut ujostelemaan kuin pikkutyttö, haluaisin haudata kasvoni kaulassani riippuvaan huiviin vain siksi, ettei hän näkisi hämmennystäni. Kasvoillani on punaisia läikkiä, aivan kuin olisin ryystänyt pullon punaviiniä johon kätketty alkoholi kiihdyttää verentoimintaa ja saa ihon punehtumaan. Samalla olo tuntuu hekumalliselta, katse on rietas ja se tuntuu repivän vaatteet päältä. Sieluni silmin voin nähdä, miten rakastuneiden ihmisten meri, sukupuoleen katsomatta, lakoaa maahan hänen katseensa alla.

Katseen irrottaminen hänen silmistään saattaa tuntua vaivalloiselta, mutta se kannattaa sillä hänessä on paljon muitakin piirteitä jotka ovat suoranaista karkkia silmille. Siirtykäämme hänen tummiin hiuksiinsa, jotka voi mitä ilmeisimmin laittaa miten tahansa ja hän onnistuu silti näyttämään hyvältä niiden kanssa. Ne voivat olla pitkät ja sotkuiset, lyhyet ja huolellisesti kammatut tai miten tahansa siltä väliltä. Tässä teille mies, jolla ei takuulla ikinä ole bad hairdayta tai kuten suomalainen junttikansa sanoisi, huonoa tukkapäivää.

Hänen kasvoissaan on tietty piirre, joka kiinnittää helposti kenen tahansa huomion. Se on majesteettinen, huomionkipeä ja linjakas. Tämä ruumiinosa on tärkeä jokaiselle ihmiselle pelkästään hengittämisenkin takia ja onnekkaita ovat ne, joilla se ei muistuta kasvimaan epämuodostuneinta perunaa. Aivan oikein, puhun nenästä. Joidenkin ihmisten kohdalla nenään ei kiinnitä mitään huomiota, joidenkin naamasta se puolestaan paistaa vinona ja muhkuraisena. Hän on selvästi ollut jonottamassa jo viikkoa etukäteen kun neniä jaettiin, sillä sellaisia neniä on todella harvassa. Sellaista nenää tulisi käsitellä silkkihansikkain ja säilyttää untuvatäytteisellä satiinityynyllä lasikuvun alla, etteivät nyrkiniskut, lentävät astiat tai mitkään muutkaan ikävät pikkutekijät pääsisi sitä vahingoittamaan. Mitkä tahansa ihmisen biologiaan perehtyneet laitokset museoista laboratorioihin olisivat varmasti valmiita maksamaan omaisuuksia, saadakseen tuon majesteettisia piirteitä omaavan nenän säilytettäväkseen.

Kasvojen piirteet ovat tyylikäslinjaiset. Leuka on jykevä, muttei tarpeettoman huomiota herättävä. Ei ole väliä onko parran annettu kasvaa vai onko se ajeltu viimeistä haiventa myöten, molemmat tyylit sopivat kasvoihin erinomaisesti. Kulmakarvojen linja on siisti ja ne ovat omiaan syventämään sitä tummaa, kiihkeää katsetta josta jo aikaisemmin kerroin. Jos olette nähneet hänet ilman paitaa, tiedätte varmasti mitä siitä seuraa. Nenästä lentää kaaressa verisuihkua ja ajatus ikkunasta ulos hyppäämisestä alkaa tuntua houkuttavalta. Kuka antoi luvan keski-iän tietämillä heiluvalle miehelle näyttää sellaiselta? Tämäkin on varmasti jonkin sortin katala juoni, jonka tarkoituksena on suistaa aina vain enemmän ihmisiä turmioon ja tuhota heidän elämänsä. Hänen käsivartensa ovat lihaksikkaat ja tuntuvat kutsuvan pideltäväkseen. Onnekkaita ovat ne, jotka saavat käpertyä niiden käsivarsien suojaan. Vatsa on litteä ja pehmeän ihon alta pystyy selkeästi erottamaan kiinteät lihakset, joita varmasti sinäkin haluaisit päästä hipelöimään. Minä ainakin. Älkääkä antako minun edes aloittaa hänen takapuolestaan. Sanon vain, että tähän kohtaan sopii mainiosti englanninkielinen termi the majestic buttline.

Siirtykäämme ulkoisista sekoista hänen persoonallisuuteensa. Valitettavasti minulla ei ole aineistona kuin haastatteluja ja videopätkiä, mutta nekin kertovat osansa. Hän pystyy muuttamaan ääntään lukuisilla eri tavoilla eikä sitä aina meinaa osata edes yhdistää hänen normaaliin äänenpainoonsa, joka on tumma ja kehräävä, pehmeää kuin suklaa ja väkevää kuin pippuri. Sitä kelpaisi kuunnella tuntitolkulla eikä ole väliä selostaisiko hän spermadokumenttia tai kertoisiko lapsille dinosauruskahvilaan perustuvaa iltasatua. Kyllä vain, hän on muutamaan otteeseen esiintynyt televisiossa lapsille suunnatussa iltasatuohjelmassa. Kuka neropatti senkin idean mahtoi saada? Miettikää kaikkia niitä vanhempia, jotka katsoivat ohjelmaa lastensa kanssa. Olen takuuvarma, että Britannian avioeroluvut lähtivät huimaan nousuun sinä aikana, kun kyseinen herra ohjelmassa esiintyi.

Sitten on vielä hänen naurunsa. Pelkästään sitä voisi kuunnella ikuisuuden ilman taukoja, siihen syntyy riippuvuus siinä missä tupakkaan ja kahviin. Koko elimistö suorastaan vaatii päivittäisen annoksen hänen nauruaan. Se vain on täysin omaa luokkaansa. Se on tarttuva ja piristää synkkääkin päivää. Toivon, että voisin herätä aamuisin hänen naurunsa synnyttämään kutkuttavaan tunteeseen korvanlehdelläni. Eikö se sinustakin kuulostaisi taivaalliselta?

Tässä kohtaa voimme tehdä sellaisen paljastuksen, että hän näyttelee työkseen. Sen perusteella, millaisia rooleja hän valitsee, voimme tehdä päätelmän, että karismaattisen ja miellyttävän ulkokuoren alla asuu pienoinen sadisti. Hänellä nimittäin vaikuttaisi olevan jonkinlainen fetissi siihen, että hänen näyttelemänsä hahmot kärsivät ja saavat ämpäritolkulla paskaa niskaansa. Huomattavan yleistä on myös se, että hänen hahmoillaan on tapana kuolla kupsahtaa jossain vaiheessa elokuvaa tai tv-sarjaa. Tämä aiheuttaa meissä viattomissa ihmisissä ja muissa otuksissa liiasta itkemisestä johtuvaa silmien turvotusta ja naaman punoitusta. Omasta elämästä lähtee maku ja ajatus kymmenen peiton alla ulisemisesta ja valittamisesta tuntuu erinomaiselta. Sosiaaliset suhteet kärsivät ja elämä on kaiken kaikkiaan pilalla. Ja kaikki tämä käydään läpi pelkästään sen takia, että hänen roolihahmonsa (joita näin by the way ei ole oikeasti edes olemassa) meni taas kerran kuolemaan. Perhe ja ystävät myös alkavat tässä vaiheessa olla huolissaan mielenterveydestäsi, sillä he kyseenalaistavat sen, onko normaalia ottaa fiktiivisen henkilön kärsimykset ja kuolema niin raskaasti.

Tällaiset reaktiot ovat kuitenkin varsin ymmärrettäviä. Hän nimittäin tekee suuren taustatyön jokaisen roolinsa kohdalla, oppiakseen tuntemaan hahmonsa perin pohjin, ymmärtämään tätä ja astumaan hahmon saappaisiin. Olemaan se henkilö, jota hänen halutaan näyttelevän. Eikä lopputuloksista todellakaan löydy valittamista. Huonoonkin elokuvaan voidaan saada muutama täydellisyyttä hipova minuutti, jos hänet otetaan mukaan näyttelijäkaartiin.

Löytyykö hänestä kerta kaikkiaan mitään valittamisen aihetta? Vastaus on ei, sellaisia asioita on turha edes etsiä. Joku voisi ehkä tässä vaiheessa mainita hänen tapansa jumittaa, sillä sankarimme on jokseenkin jälkijättöinen eikä aina ole täysin perillä siitä, mistä muut puhuvat tai mille nämä nauravat. Itse kuitenkin luokittelen tämänkin piirteen pelkästään hellyttäväksi.

Kyseessä on melkoinen monilahjakkuus siinäkin mielessä, että hänellä on myös erinomainen lauluääni. Hän pystyy vetämään lonkalta ilman minkäänlaista säestystä kappaleita, jotka herättävät ainakin meikäläisessä yllättävää mielihalua hakata päätä seinään. Tietäisittekin miten paljon ruumiinvammoja ja kolotuksia tämä mies on minussa aiheuttanut.

Tähän kohtaan on hyvä lopettaa. Olen nimittäin kuolannut niin tiiviisti koko sen ajan, mitä olen tätä kirjoittanut, että näppäimistö on paksun ja tahmea kuolakerrostuman peitossa. Se tekee naputtelun jokseenkin haasteelliseksi.