Vain muutamien kilometrien päässä minusta on ilmassa räjähdysvaara. Mitä minä teen? Nousen pohjoiseen vievään junaan, jätän sen illan juhlat väliin ja suunnistan vieraalle maalle.
Ilma tuoksuu seikkailulta. Kerron yölle tarinoita rakkaudestani ja lausun kiitoksen luvasta kulkea sen rinnalla.
Ikkunan takana yö vaeltaa ohitseni, vaikkei vuorokauden aikaa taivaan väreistä pystykään lukemaan. Etsin mukavaa asentoa, kaupunkien nimet soivat korvissa ja rikkovat uneni tasaisin välein. Kellon lyödessä neljä niskaa jomottaa. Vahdin viimeisiä minuutteja, ne kulkevat jälleen ohi lasketun ajan. Tätä sopikin odottaa.
 |
| Syökää näkkärii! |
Saavun neidon lantiolle, paikkaan joka muistuttaa aavekaupunkia. Kadut ovat autioita, eikä grillille ole jonoa. Sen luona vain muutama kaltaiseni hevimies lepuuttaa silmiään ennen uutta nousua.
Rikomme kirjoittamatonta lakia. Pistämme järjestyksen pelkällä istumisella niin pahasti kieroon, että kaupunki tuskin toipuu siitä hetkeen. Kuolleen kaupungin rauha on rikottu.
Vaikka suunta on eri, perinne on sama. Valvottuja tunteja kylmällä asfaltilla. Tarinatuokioita ja täydellinen aamiainen. Joku pysähtyy hämmästelemään näkemääsä.
"Kato, goottipesä!"
Huuhdomme väsymyksen alas purkitetulla energialla, kätkemme sen merkit piiloon kasvoilta. Kohta portit aukeavat ja tie hohtaa kultaa askeltemme alla.
 |
| © MM Street Teamin fabosivu |
Tanssin auringossa, kasvoni valtaa hymy. Rakkauteni uuteen ystävään syvenee. Sanat pyörivät päässäni vieläkin, enkä halua niiden lähtevän sieltä. Suljen lukon ja ja jätän ne sen taakse kolisemaan, julistamaan samaa tehtävää jota sydämenikin huutaa.
Katson maailmaa uudesta kulmasta. Maa liikkuu jalkojen alla ja pöly nousee ilmaan. Suojelen reviiriäni raivolla ja väkivallalla, ihoni sykkii ja etsii uusia värejä. Samaan aikaan yritän painaa jokaisen hetken mieleeni, osaksi sitä loputtomien muistojen kuvavirtaa jota kelpaa myöhemmin katsella. Haluan piirtää mieleeni jokaisen hymyn ja katseen, pienetkin käsien liikkeet ja askelkuviot. Jokin muuttuu aina, nämä hetket ovat todellisia eivätkä pelkkiä kopioita toisistaan. Tämä rakkaus kestää ja se tuo minut takaisin vaikka maailman toiselta puolelta.
Olen kai kaavojeni orja, koska niiden rikkominen saa maailmani horjumaan. Jotain puuttuu. Yritän tavoittaa katsettasi, melkein kuin anteeksi pyydellen, mutta käännyt liian nopeasti katsomaan toisaalle. Vaikka maailma on kaunis täältäkin katsottuna, kaipaan siihen tiettyyn pisteeseen, johon sinä eniten katsot. Se on niin pitkään ollut minulle merkitty paikka ja nyt joku toinen seisoo siellä. Katsoo sinuun ja löytää katseestasi ne samat tähtikartat, joissa minä tavallisesti seikkailen. Vielä kaksi päivää ja palaan takaisin, paikkaan johon sinun hymysi tuo kirkkaimman valon ja ilman, jota hengittää.
 |
| © MM Street Teamin fabosivu |
Taas yksi luku lähestyy loppuaan. Yön viimeinen juna vie meidät takaisin alkuun, jokaisen eri suuntaan. Käperryn kerälle lemmikkivaunun lattialle, sillä hetkellä se on maailman täydellisin lepopaikka.
Aurinko luo kylmään aamuun illuusion lämmöstä. Askeleeni kulkevat sen osoittamaa reittiä, annan sen olla oppaanani. Kääntäessäni avainta lukossa on jälleen yksi seikkailu viety loppuun.
Liikaa ajatuksia, liian vähän sanoja. Elämäni kauneimpia tarinoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti