Kokemukseni Suomen suurimmasta saunasta

Jälleen on yksi Makkosten keikka puskettu onnellisesti läpi ja sain pärstäni jälleen julkisuuteen, tällä kertaa onneksi vain maksullisessa online -palvelussa tai mikäs se nyt olikaan. Tammerfestiin siis suunnistin lauantaina 14. heinäkuuta. Roxxin piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan tulla mukaan, mutta parka oli vielä kotona potemassa sota-arpiaan joten suunnistin Tampereelle yksin vaikka paikan päältä onneksi seuraa sitten löytyikin.

Sössin aikatauluni aika lahjakkaasti ja olin taas vaihteeksi paniikki perseessä kun lopulta pääsin kotoa lähtemään. Tyypillistä tuuriani, että kaikki mahdolliset Penat ja Keijot olivat taas kerran liikenteessä ja Masatkin vielä siihen päälle. En muutenkaan ole mitenkään erityisillä kuljettajantaidoilla siunattu, joten jos joskus huomaatte meikäläisen liikenteessä kun olen matkalla keikalle niin sietää varoa.

Tampereelle saavuin sitten joskus viiden hujakoilla ja hylkäsin autoni Kissanmaalle koska olin liian pihi paskaperse etsimään paikkaa keskustasta ja Kissanmaa nyt oli kaikkein helpoin vaihtoehto muutenkin. Sieltä sitten lähdin tarpomaan reippaana tyttönä kohti Paskahuonetta (jaa mitä?) vain havaitakseni, ettei jonosta tai tutuista naamoista ollut tietoakaan. Sisältä kuului Makkosten soundcheck, joten oletettavasti kaikki mahdollisesti paikalle jo kerineet olivat sitä katsomassa. Koska olemattomaan jonoon oli turhaa mennä istumaan niin suunnistin Pakkista vastapäätä olevalle terassille nauttimaan virvokkeita, kuuntelemaan soundcheckiä ja nauttimaan olostani.

Jossain vaiheessa soundcheck sitten loppui ja hetkistä myöhemmin huomasinkin tuttuja naamoja siellä Pakkahuoneen jonkun sivuoven luona. Kulautin loput juomastani kurkusta alas ja kirmasin viihdyttämään läsnäolollani Nancieta, Sheenaa, Annia ja Anniinaa. Loppu aika ennen ovien avaamista kuluikin mukavasti pälistessä.

Hieman ennen kahdeksaa hylkäsin nuo pikku kakkahousut ja suunnistin vahtaamaan ovien avausta. Eturivistä ei kyllä ollut minkäänlaista stressiä, pääsin kävellen suoraan Steven kohdalle eturiviin siitä huolimatta että poikkesin matkalla vessaankin. Perin omituista. Vessan jälkeen olikin sitten vuorossa piiiiiitkä ja enimmäkseen myös tylsä neljä ja puoli tuntia ennen Makkosia. Tuossa välissä onnistuin myös kivasti törsäämään rahani Sami Yaffa -paitaan. On se meinaan kaunis vaatekappale.

Ennen Makkosia lavalla kipaisi The Flaming Sideburns, jonka laulaja oli muuten se sama heebo kun se random lavalla poukkoillut ukkeli uuden vuoden keikoilla. Oli ihan yhtä random kuin silloinkin; tepasteli ympäriinsä puukengissä ja käveli käsillään pitkin lavaa. Meinasin myös saada sydänhalvauksen joka kerta kun äijä loikkasi lavalta aidalle ja sukelsi siitä yleisön sekaan. Muuten bändi ei oikeastaan meikäläiseen pahemmin uponnut, mutta on sitä toki paskempaakin nähty. Ainakin takanani vellovalla yleisöllä oli hauskaa.

Olin odottanut Fleimareitten jälkeen lavalle kouvolalaista The Soulsia, mutta seuraavaksi lavalle alettiin jo roudaamaan Makkosten kamoja. Hetken päästä tajusin, että The Souls soitti Klubin puolella. Voi että miten paljon jäi harmittamaan etten saanutkaan todistaa Kouvolan lahjaa maailmalle.

Makkosten keikka olikin sitten silkkaa kultaa ja ehdottomasti kaiken odottamisen ja sählingin arvoinen. Tuli riehuttua aika perkeleesti kun olin Roxxillekin luvannut hoitaa homman meidän molempien edestä ja muukin yleisö oli hienosti messissä. Pakkahuone muuttui hetkessä saunaksi ja hikoilin kuin nisti vieroitusrefloissa. Enimmän osan keikasta olin pihtiotteessa järkkäriaidan ja yleisön välissä, muttei tuo omaa fiilistäni lainkaan haitannut. Lilluin vain jossain täydellisen euforisissa pilvilinnoissa kaiken sen lavalta huokuvan ilotulituksen syleilyssä. Iltaan mahtui paljon upeita hetkiä ja ääni katosi Siperiaan viimeistään Taxi Driverin aikana. Keikan jälkeen olo oli kuin johonkin hikidippiin kastetulla cocktailpalalla ja joka paikka huusi hallelujaa kaiken sen riehumisen jäljiltä.

Keikan jälkeen jonotin jonkun vartin narikkaan ennen kuin lopulta pääsin pihalle ja suunnistin takaisin sivuovelle ja iskin perseeni maahan Sheenan ja Annin seuraksi. Pian ulos tupsahtivatkin Dregen ja Karl ja perässä myös Steve, joita sitten riennettiin tervehtimään. Jotain siinä hetken aikaa lätistiin ja vaikken itse mitään fiksua suustani ulos saanutkaan niin mikäs siinä noita kolmea jumalaista olentoa kuunnellessa ja katsellessa. Mut sit ne karkas takasin sisäl. Höh. Mutta onneksi nähtiin ne viel myöhemmin uudestaan. Jee! Pakko muuten sanoa tässä välissä, että siinä ovilla palloillut Pakkiksen henkilökunta oli ihanan rentoa ja kaikin puolin mukavaa. Saatiin pullolliset pepsiäkin ilman, että edes pyydettiin.

Makke poistui Pakkikselta hieman ennen muuta bändiä ja tervehti vielä siitä meidän ohi kirmatessaan. Kyseli muuten myös missä mun tophat on, eli muisti minut ja hattuni Ruissista.

Istuttiin siellä Pakkiksella keikan loppumisen jälkeen yhteensä sellaiset puolitoista tuntia. Muu porukka alkoi vähitellen kadota ja pian siellä ei paljon muita meidän lisäksi ollutkaan. Jokin mun sisäinen ääni sanoi, että pitäisi hakea auto ja lähteä posottelemaan kohti Turkua, mutta sysäsin mokomat ajatukset romukoppaan. Mikä kannatti, sillä ehdin nähdä koko bändin vielä kerran kun nämä poistuivat Pakkikselta taksiin.

Lähtiessä sain vielä Anniinalta kyydin Kissanmaalle, mikä oli tosi hienoa koska olisin luultavasti sammunut johonkin pusikkoon matkan varrella jos olisin lähtenyt jalan tarpomaan. Auto löytyi ehjänä ja kaikeksi onneksi olin kerrankin ollut fiksu ja jättänyt syötävää (juustokolmio ja juustonmakuisia riisikakkuja, mikä eeppinen yölounas) autoon koska nälkä oli huumaava siinä vaiheessa yötä.

Ajomatka oli oikein mukava ja sujui sutjakkaasti riisikakkuja nassuttaessa ja loistavaa musiikkia huudattaessa. Nopeusmittari paukkui ja muut autoilijat jäivät meiksistä jälkeen kuin tikku paskaan. Juu, menee varmaan väsymyksen piikkiin, mutta oli aika lailla omaa hauskaa tuolla matkalla ja yritin parhaani mukaan viihdyttää itseäni ja pitää itseni virkeänä. Jossain vaiheessa äkkäsin miten kaikki kojelaudan nappulat alkoi hohkaa punaisena ja peileistä tajusin, että aurinko puski paraikaa ylös taivaanrannasta. Yritä siinä sitten samalla seurata tietä kun aurinko nousee selkäsi takana. Oli meinaan aika kaunista, tällaisten hetkien takia rakastan yöajeluja Suomen kesässä.

WROOOOOOMM!!