Sivut

torstai 26. heinäkuuta 2012

Taannoiset tapahtumat Wanajassa

Olen aika syntisen paljon myöhässä tämän merkinnän kanssa, mutta olen kärsinyt inspiraation puutteesta kun tuntuu, etteivät nämä keikkajaarittelut enää oikein erotu toisistaan millään tavalla. Lisäksi koomasin useamman päivän ko. festarin jälkeen jonka jälkeen suuntasin jo parin päivän visiitille Tukholmaan. Mutta mutta, tässä tämä nyt kuitenkin lopultakin olisi.

Perjantaina 20. heinäkuuta suunnistin The Willu Carin nokan kohti Hämeenlinnaa. Aikataulut ja muut suunnitelmat menivät tälläkin reissulla vähän plörinäksi, sillä mun oli alunperin keikan jälkeen tarkoitus majoittua Roxxini luo Tampereelle, mutta koska tuo vietti edelleen sairaslomaa Kouvolassa ja oli kehitettävä jotain muuta. Lopulta päätin nukkua jokusen tunnin torstai-illan ja sitä seuraavan yön aikana, ennen kuin lähtisin painamaan aamuksi Hämeenlinnaan josta pitäisi sitten vielä perjantaina keikan jälkeen selvitä kotiin.

No en mä mitään kyennyt nukkumaan, mitä nyt jotain pari hassua tuntia. Joskus puoli neljältä kyllästyin lopultakin pyörimään sängyssä ja paikkasin naamani edes joten kuten siedettävään kuosiin ja energiajuomaa lipittäen aloitin matkani kohti Hämeenlinnaa... mukavasti auringonnousuksi. Ei ollut kuitenkaan yhtä auvoinen kokemus kuin Tammerfestistä kotiin ajaessa sillä tällä kertaa ajoin auringonnousua kohti ja hyvä kun eteensä siltä kajastukselta näki. Matkan varrella pysähdyin Forssan ABC:llä ostamassa kahvia, mikä oli hämmentävä kokemus sillä mesta oli rekkakuskien lisäksi myös paikallisten spurgujen suosiossa. Kivasti katsoivat meikäpoikaa vähän pidempään kun kurvasin pihaan ja kirmasin parkkiksen poikki menninkäisen näköisenä.


Hämeenlinnaan putkahdin siinä joskus puoli seitsemän tienoilla saadakseni todeta, että olin täysin pallo hukassa koko mestan kanssa. Aluetta ei oltu vielä alettu edes rakentaa joten ei ollut mitään käryä missä portit tulisivat olemaan tai mihin voisin surutta hylätä autoni ilman, että saisin yöllä havaita sen olevan porttien sisäpuolella. Hylkäsin pöpötin sitten vain johonkin kadun varteen ja yritin löytää tuttuja naamoja, mutta missään ei näkynyt ketään. Parin epätoivoisen puhelinsoiton jälkeen kuitenkin löysin muun jonotusporukan ja leiriydyin kamoineni jonkun... järven?... rantaan.

Aika kului aika perusmeiningeillä eli paskaa jauhaessa ja syöpötellessä. Jutut oli enemmän tai vähemmän noloja, väsyneitä ja outoja, mutta hauskaa oli joten eiköhän tuo se main thing ole. Olin kuin olinkin muuten aluksi onnistunut jättämään autoni sellaiselle paikalle joka tulisi jäämään festarialueen sisälle, joten kirmasin sitten tuli perseen alla kaaraa siirtämään. Uudenkin parkkipaikan puolesta sai elellä sakkolappujen pelossa, mutta onneksi selvisin ilman sellaisia eikä kukaan keksinyt laittaa ikkunoitakaan paskaksi tai mitään muuta ikävää.

Lopulta ne portitkin sitten suvaitsivat aueta. Matka porteilta lavan edustalle oli aika syntisen pitkä eikä tämmöisen vanhan juopon kunto kestänyt edes puoleen väliin kun oli pakko vaihtaa juoksu kävelyyn ja satunnaisiin spurtteihin. Hitto kyllä sille meikäläisen vaappumiselle varmasti nauroivat vanhat variksetkin! Tai ainakin koko sen sirkuksen henkilökunta...

Päästyäni lopulta lavan edustalle olo oli kuin maratonin jäljiltä ja aikaisemmin vallinnut suloisen viileä ilma oli kadonnut jonnekin hornan persuksiin. Aurinko läähätti suoraan niskaan eikä mistään tuulenvireestä ollut tietoakaan. Ensimmäinen bändi oli 15 Minutes Before The Dive joka taisi olla ihan jees tai ainakin kertakuuntelun kestävää, mutta harmaat aivosoluni eivät millään jaksaneet paneutua lavan tapahtumiin joten keskityin lähinnä tasapainoittamaan nesteytystäni ja opettelemaan hengittämisen uudelleen.


Seuraavana nousi lavalle Elokuu jolta tiesin pari biisiä vain siksi, että töissä tulee kuunneltua aina välillä sysi surkeaa radiorenkutusta. Elokuu ei siis todellakaan ollut meikäläisen juttu enkä oikeastaan muista tuosta enää mitään. Taisin lähinnä koomata eturivissä ja miettiä, miten helevetissä selviäisin hereillä yöhön asti. Elokuun välissä yritin helpottaa energiatasoani jokusella kahvilla ja kevätkääryleellä, muttei olo tuosta oikeastaan kohennut vaan päinvatsoin vajosi koko ajan syvemmälle persvakoon. Kotiteollisuuden aikana yritin olla edes hieman hengessä mukana koska viime kesän Kotkan meripäivien keikan perusteella bändillä oli ainakin ihan hauskoja välispiikkejä. Keskittymiskykyni ei kuitenkaan pysynyt millään kasassa eikä mieleen jäänyt oikeastaan mitään tähdellistä. Paitsi se, että bändi dissasi Stam1naa ja että itse näytin taas vaihteeksi erittäin kiinnostuneelta. Kotiteollisuus ei oikeasti ole läheskään huonoin mahdollinen lämppäribändi, olo vain oli kuin kuolleella kampelalla niin en pystynyt repimään itsestäni irti mitään spirittiä sille keikalle.

Kotiteollisuuden jälkeen ei oikeastaan tapahtunut mitään jännää. Paitsi että tähyilin ympäristöäni ja mietin minne suunnata jos laattaa lentää. Väsymyksen tasokin oli aika huima, mikä oli aika outoa koska Ruissin yhteydessä tulin mainiosti toimeen paljon vähemmällä nukkumisella. Vika saattoi olla myös siinä kirotussa kääryleessä jonka olin kiskaissut helttaani aikaisemmin. Yleensä suhtaudun vähän varauksella auringossa muhiviin hygieniasäädökset totaalisen laiminlyöneisiin festarisapuskoihin, mutten sitä tietenkään nälissäni ollut niinkään ajatellut. Mene ja tiedä sitten.

Vielä ennen illan kohokohtaa lavalle nousi Freeman joka oli aika totaalisen outo kokemus. Jos jotain hyvää siitä tunnista kuitenkin pitäisi mainita niin se oli biisi Ajetaan tandemilla. Se biisi oli ja on niin huvittava, että se piristi oloa väkisinkin ainakin hetkeksi. Freemanin jälkeen otin puolen tunnin torkut sitä aitaa vasten yrittäen kerätä voimaa viimeistä rutistusta varten. Olo ei tosiaan ollut mitenkään mairitteleva, mutta ei tarpeeksi paha että olisin jättänyt leikin kesken. Ja jos nyt vaikka lopettaisin ruumiintoiminnoistani jauhamisen, kuulostan joltain mummolta jolla ei ole enää muuta sisältöä elämässä kuin kaikista mahdollisista vaivoista ja kolotuksista jauhaminen.

Mikä laatu? Neverheard.
 Sitä paitsi vaivani katosivat aika sen siliän tien kun Makkoset nousivat lavalle. Olin täynnä energiaa ja typerä hymy valtasi nopeasti naamani, vaikka olo olikin edelleen hieman tavallista nuutuneempi. Keikka oli kaikkiaan bändin puolesta loistava, joskin yleisö ei ollut sitä parasta mahdollista. Enimmäkseen paikalla tuntui olevan tätä ikäpolvea jotka aina jaksavat selittää miten näkivät 80-luvulla Hanoi Rocksin siellä ja täällä ja osasivat setistä tosiaan vain ne Hanoin aikaiset biisit... jos niitäkään. En kuitenkaan mokomia jaksanut sen enempiä murehtia ja keskityin riehumaan päätäni irti. Mitään erikoista keikalla ei tapahtunut, mutta keikka oli silti ehdottoman loistava.

Makkosten kadottua bäkkärin varjoihin ja hoiperrellessani pois päin koomatila alkoi vaivihkaa tehdä come backia. Olen vieläkin hämmästynyt, että sain siinä mielen ja ruumiin tilassa auton pois sieltä kaiken kansan keskeltä. En niissä uupumuksen asteissa viitsinyt lähteä Turkuun ajelemaan, joten suunnistin läheiselle ABC:lle jonka pihassa sitten käperryin kaikkiin mahdollisiin peittoihin ja makuupusseihin jotka löysin ja kallistin penkin vaaka-asentoon. 2-3 tuntia nukuin suht tyytyväisenä kunnes heräsin siihen, että joka paikka (kirjoitin ensin jokainen bändi... mitäs vittua?) oli umpijäässä. Tutisutin itseni niin nopeasti kuin kankealta ruholtani kykenin huoltiksen sisätiloihin juomaan kahvia ja ostamaan vähän murkinaa, ennen kuin lähdin suunnistamaan kohti Turkua. Väsymys oli edelleen tähtitieteellistä astetta, mutta päätin rutistaa itsestäni kaiken mahdollisen energian irti ja lähteä ajamaan koska ajatus omasta sängystä houkutti paljon enemmän kuin unien jatkaminen kylmässä autossa. Ajomatka Hämeenlinnasta Turkuun olikin aika utopinen kokemus eikä tekisi ihan heti mieli kokea sitä reissua uudestaan. Sumua riitti useiksi kymmeniksi kilometreiksi, kohtasin itsemurhapotentiaalisia lintuja ja silmät harittivat minne sattuivat.

Kesän ilmeisesti viimeinen keikka on edessä tänä lauantaina Työväen bilehilepaskassa... ei kun siis Työväen musiikkitapahtumassa joten Valkeakoskelle olisi siis tarkoitus suunnata. Huomenna olisi toki Qstock Oulussa ja Ruotsin Rejmyren keikka elokuun puolella, muttei ole lippuja ja... En tiedä. Ei saisi kitistä kun useat eivät käy näinkään monilla keikoilla, mutta kun on tottunut kaiken kattaviin rundeihin tällainen vajaa kiertue tuntuu kamalan suppealta. No, otan sitten syksyllä takaisin koko kesän edestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti