Ja silmissä on nallekarhun katse

A/N: Koska ollaan Roxxin kanssa kuin majakka ja perävaunu niin ollaa tässä yksi ja sama persoona. Voitte hiljaa pienissä mielissänne miettiä, kuka on se toinen osapuoli...

Etsin hänen tuttua hahmoaan ihmisten seasta.
He ovat vieraita, oman elämäni merkityksettömiä ohikulkijoita.
Katseeni tavoittaa hänet, tunnen jokaisen yksityiskohdan.
Juuri niin kuin siinä kuvassa, joka on verkkokalvoilleni piirretty.
Sydämessäni kohisee lämpö, se lepattaa kuin lentoon pyrkivä lintu.
Hymy on hiipinyt kasvoilleni, en edes huomannut sen tulevan.
Pyrähdän juoksuun, sora vinkuu tennareideni kosketuksesta.
Väistelen vastaantulijoita, en jää katsomaan ovatko tuttuja vai vieraita.
Nyt ei ole aikaa, en pysähdy ennen kuin saavutan hänet.
Ruskeissa silmissä on nallekarhun katse ja
haluaisin upottaa sormeni tummaan hiuspilveen, mutten uskalla.
Hänen kasvoilleen nousee hymy, se muuttuu nauruksi.
Katse on kohdistettu minuun, se on tarkoitettu minulle.
Sotkeudun sanoihini, hämmennyn, kasvoilleni hiipii puna.
Olen valuvaa steariinia hänen katseensa alla, samalla onnellinen.
Ojennan hänelle rapisevan muovipussi, lausuen täriseviä sanoja.
Ei ollut aikaa kauniskuvioisille käärepapereille ja värikkäille koristenauhoille.
Rapisevaan pakettiin on kätketty kunnioitus ja rakkaus,
mutta myös maustemitta hulluutta.
Katson vain häntä, muut ympärilläni ovat kadonneet.
Seuraan reaktiota, hän nauraa ja lausuu kiitokset,
parempaa palkintoa ei minua varten ole.
Tunnen itseni voittajaksi, haluaisin tanssia pitkin hiekkapolkua voittajan askelin.
Kiire vie hänet eteenpäin, jään yksin seisomaan kadulle.
Sadepisarat kutovat helminauhaa hiuksiini.
Minä katson kaikkoavaa selkää, seuraan sitä niin kauan kuin voin.
Askelten jättämät jäljet jäävät muistoiksi hiekkaan.
Jo nyt huomaan kaipaavani lämmintä karhunkatsetta,
huulilla sykkiviä naurunsäkeitä, joille tekoni antavat syyn.
Aika tuntuu ikuisuudelta, kello ei tunne kiirettä.
Uhkaan nousevia luonnonvoimia, ne eivät pysty minua kaatamaan.
Katson ylös ja odotan.


A/N 2: Voi nyt hermanni sentään mikä luritus. Taidan mennä nurkkaan häpeämään.