Raiteet vievät länteen, kohti lapsuuden maisemia. Vuosi on ohi ja vasta nyt alan ymmärtämään, miten paljon se todella merkitsi. Se kasvatti minut vahvaksi, antoi itseluottamusta ja rohkeutta olla sitä mitä sydän sanoo. Löysin uuden suunnan ja paikan, jota pystyn kutsumaan kodiksi. Vaikka jossain kaukana saattaakin olla jotain vielä parempaa, en usko tämän valtakunnan rajojen sisäpuolelta löytyvän parempaa paikkaa. Minun pitäisi tuntea onnea ollessani matkalla sinne, mistä kaikki alkoi. Silti tunnen kaipuuta jo nyt, katsellessani ohilipuvia maisemia. Sattuu ja pelottaa, että tulevaisuuteen rakentamani pilvilinnat hajoavat.
Päivät kulkevat eteenpäin ja olen koko ajan varmempi, että haluan takaisin. Tämä ei ole enää kotini. Tiesin sen jo kauan sitten, mutta nyt kun alun jännitys on pyyhitty pois olen varma siitä. Olen luonut listan suunnitelmista, olen valmis tekemään kaikkeni, ettei minun tarvitsisi enää jäädä tänne. Paikkaan, joka syö energiani ja haluaa ottaa pois kaiken sen, miten kuluneen vuoden aikana saavutin.
Niin paljon jäi sanomatta. On monia asioita, joiden arvokkuuden tajusin liian myöhään. En olisi halunnut lausua viimeisiä sanoja. Luulin olevani valmis lähtemään, mutta nyt haluaisinkin elää sen kaiken uudelleen. Sen lisäksi, että olen nyt vahvempi sain elämääni myös ihmisiä, joita en halua unohtaa. Lasken päiviä syksyyn, hetkeen jona tapaamme jälleen.
En päässyt mukaan vuoden odotetuimpaan juhlaan. Se summasi yhteen kaiken kauniin ja ainutlaatuisen. Minulla on vain johtolankoja, pikseleistä muodostuvat kuvat hymyilevistä kasvoista ja upeista hetkistä. Olisin tahtonut mukaan, mutta aiemmin tehdyt päätökset tulivat tielleni esteiksi. Toivon kuitenkin vilpittömästi, että muut kokivat jotain ainutlaatuista. Ehkä joku kaipasi myös minua.
Sain lopullisen tuomion. Ruusuja ja risuja solmittuna yhdeksi kimpuksi, vaikka niitä jälkimmäisiä tuskin edes huomaa. Ruoka ja runous ovat suurimmat vahvuuteni. Kiitos kauniista sanoista, niiden voimalla jaksan viedä tehtäväni päätökseen kun aika niin suo.
Yritän jaksaa arjen keskellä. Nähdä ihmiset, jotka olivat kanssani ollessani heikompi. Onneksi on olemassa vapaapäivät, jotka antavat minulle luvan palata hetkeksi rakastamaani kaupunkiin. Tai ehkä jonnekin kauemmas. Ylihuomenna toivotan vihdoin kesän tervetulleeksi ja tanssin auringossa. Ympärilläni on vanhoja ja uusia ystäviä, ilman kulunutta vuotta minulla ei olisi heitäkään. Mutta sinun kanssasi olen valmis lähtemään kauemmas ja näyttämään maailmalle, ketkä ovat voittajia.
Kun juhlat loppuvat, valot sammuvat ja syksyn lehdet koskettavat maata minä palaan lopullisesti kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti