Sivut

perjantai 3. tammikuuta 2014

Ehkä huomenna tähdet eivät putoakaan

Eikö meistä jokainen halua itselleen tarkoituksen? On helmpompaa kulkea eteenpäin jos tietää, että voit tehdä jotain jonkun toisen hyväksi. Ettet ole vain joukon jatkeeksi kasvanut loinen, joka ei merkitse mitään kenellekään.

Joskus sen löytäminen vie aikaa. Se on piilossa pimeydessä ja sinun täytyy kääntyä useasta mutkasta ja kohdata esteitä löytääksesi sen. Silti se ei välttämättä ole selkeää, se on edelleen piilossa. Mutta sitten koittaa hetki, jolloin se on kirkas kuin vuorten takaa nouseva aamu. Silloin vain tietää, mitä pitää tehdä.

Oletko koskaan kohdannut henkilöä, joka on pelkällä olemassaolollaan saanut koko käsityksesi maailmasta horjumaan? Sellaista henkilöä, joka on tehnyt sinuun niin syvän vaikutuksen pelkästään katsomalla sinua silmiin, että haluat tehdä kaikkesi osoittaaksesi, että sinussa ylipäätään on jotain katsomisen arvoista. Ehkä saan sen kuulostamaan mielistelyltä, mutta kyse ei ole siitä. Vaan siitä, että olet kohdannut jonkun jonka toivoisit pitävän sinua tasavertaisena. Henkilön, jota voisit kutsua ystäväksi, jos hän vain antaisi sinulle mahdollisuuden.

Pitkään minusta tuntui kuin olisin eksyksissä. Päätökseni tuntuivat hätiköidyiltä, enkä oikein ymmärtänyt minne olin matkalla. Olin varjo, jota katsottiin vain harvoin. Olin luullut, että minulla voisi olla jokin merkitys, mutta olin väärässä. Minulle oli annettu vain yksi tehtävä ja sekin odotti jossain tulevaisuuden hämärissä. Sitä ennen olin vain välttämätön paha. Taakka, joka piti aina vähän väliä auttaa takaisin jaloilleen kun en jaksanut tehdä sitä itse.

Olin jo kääntymässä takaisin, kunnes sain merkkini.

Se oli välähdys pimeydessä, se loisti kultaisessa hohteessa ja siinä oli jotain erikoista. Kuin aarre, jota olin koko elämäni etsinyt.

Nousin jaloilleni ja kohtasin liekit, joiden keskeltä tuijottivat vihaa kipunoivat silmät. Eivät minua, vaan sitä, jota varten minut oli tehty. Minun piti seistä hänen rinnallaan loppuun asti, valmiina ottamaan vastaan mitä tahansa hänen puolestaan.

Sen jälkeen hänen katseensa muuttui. Siinä oli luottamusta, eikä se enää tuntunut kylmältä. Hän piti minua vertaisenaan. Hänen ystävyytensä oli yksi arvokkaimmista lahjoista, joita olen koskaan saanut.

Päätin, etten milloinkaan väistyisi. Pysyisin hänen kanssaan, vaikka tähdet putoaisivat taivaalta.

Jos se olisi ollut minun päätettävissäni, minkään ei olisi tarvinnut muuttua. Joskus sitä kuitenkin tekee toisen parasta ajatellen asioita, jotka eivät vaikuta oikeilta. Ja jos toinen ei näe asioita samalla tavalla, muutokset ovat väistämättömiä. Vaikka seisoinkin päätösteni takana en voi sanoa olleeni varma, teinkö oikein. Olisiko loppu ollut erilainen, jos olisin toiminut toisin?

Hän lähetti minut pois. Kaikista asioista elämässäni minun on vaikeinta unohtaa hänen katsettaan ja äänensä painoa sinä iltana. Viha satutti, mutta pettymys musersi minut. Sen jälkeen jokainen päivä on tuntunut siltä, kuin tähdet voisivat todella pudota taivaalta ja sytyttää maailman tuleen.

Lähdin pois silloin kuin ei olisi pitänyt. En ollut paikalla silloin kuin hän tarvitsi minua eniten. Vaikkei hän sitä koskaan sanonutkaan. Näin sen kuitenkin hänen silmissään, kun kohtasin hänet vielä viimeisen kerran. Se oli jälleen muuttunut, nyt hän katsoi minua kuin olisin hänen yläpuolellaan.

Hän odotti minun takiani. Kertoakseen, kuinka paljon minulla oli merkitystä ja varmistaakseen, että tällä kertaa eroaisimme ystävinä.

Oli vaikeaa tuntea itsensä niiden sanojen arvoiseksi sen jälkeen, mitä olin tehnyt. Jos olisin ollut tarpeeksi vahva, en olisi väistynyt paikaltani. Toteuttanut tehtävääni varjoista niin, ettei hän olisi huomannut. Olisin voinut estää tähtiä putoamasta.

Haluan uskoa ajatukseen huomisesta. Huomenna kaikki hyvin, paremmin. Huomenna syyllisyys unohtuu ja sydämeni on kevyt. Huomenna en enää syytä itseäni. Huomenna voin katsoa peiliin, näkemättä katseessani surua.

Aina usko ei kuitenkaan kanna ikuisesti. Vieläkin tulee aamuja joina käännän selkäni omalle kuvalleni, koska en pysty katsomaan itseäni silmiin.

Ehkä huomenna tähdet eivät putoakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti