Sivut

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Turn away and slam the door

Vietin viime yön yksin. Mahdollisuuksia oli paljon, mutta koin tarvitsevani aikaa itselleni. Enkä halunnut paeta sitä. Se on eräs asia, jonka opin viime vuonna. Vaikka rakastan läheisiäni ja olen valmis mihin tahansa heidän puolestaan, tarvitsen aikaa myös itselleni. Hetkiä, jolloin saan olla yksin. Asioita, jotka jaan vain itseni kanssa. Eikä minun tarvitse pyytää keneltäkään anteeksi sen takia.

En pidä uuden vuoden lupauksista. Ajatus on jotenkin pinnallinen, kuin se olisi pelkkä seuraleikki. Miksi luvata jotain vain uuden vuoden takia? Lupauksen voi tehdä milloin vain, eikä mikään tietty ajankohta tee siitä totta. Vain sinä itse voit tehdä asiat mahdollisiksi ja saada ihmeet toteutumaan.

En luvannut mitään vuodelle 2014, mutta tavoite minulla kyllä on. En kuitenkaan vanno sitä uuden vuoden nimissä. Kyse on siitä, mitä todella haluan ja vahvasta intohimosta toteuttaa se.

Viime vuoteen mahtui paljon hyviä hetkiä, mahtaviakin. Sellaisia, joita ei halua unohtaa ja joita tulee vaalittua rakkaudella. Vuosi 2013 oli hyvä vuosi, niin hyvässä kuin pahassa. Opin itsestäni enemmän kuin koskaan ennen. Tiedän nyt selkeämmin, mitä todella haluan, mitä minun on turha itseltäni odottaa ja mikä ei ehkä koskaan muutu. Olen kuitenkin matkalla kohti hyväksyntää, sitä kautta pystyn keskittymään niihin asioihin joita voin itsessäni muuttaa ja parantaa.

Kaikesta huolimatta koko vuoden odotin enemmän tai vähemmän se loppumista. Tästä vuodesta tulee parempi. Viime vuosi oli prologi tulevaisuudelle ja epilogi sille, mitä olin joskus. Se oli käännekohta, suurien päätösten vuosi. Päätösten, jotka on pian aika toteuttaa. Päätösten, jotka johtavat sinne mitä todella haluan tulevaisuudelta.

Joku ehkä sanoisi, että minun ikäiseltäni elämä alkaa jo olla ohi. Omasta mielestäni se ei kuitenkaan ole vielä kunnolla edes alkanut. Elämä on jotain, mikä lähtee sisimmästä ja mihin voi itse vaikuttaa, jos todella tahtoo.

Tänä vuonna aion elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti