Hei, hei, mitä kuuluu?

Yleensä suollan blogiini kaikkea äärihämärää hourailujorinaa enkä selitä mitään mistä saisi jotain tolkkuakin, mutta nyt tuli sellainen fiilis, että voisi jutustella vähän mukavia. Elämäni on yleisesti ottaen aika kammottavan tylsää joten ei siinä paljon puhumista ole, mutta nyt kun blogi on viettänyt vähän hiljaisempaa kautta niin voisin höpistä mitä kaikkea jännää omassa pikku elämässäni tapahtuu tai on tapahtumassa.

Olen nyt vajaan viikon viettänyt kakoen räkäpalloja nenästä ja pärskien niin, että seinät tärisevät ja yöunet kärsivät niin itselläni kuin varmasti myös naapureillakin. Pari päivää meni aika pitkälti sohvalla koomaten ja telkkaria katsellen, käden napsiessa pöydältä vuoroon lääkettä ja vuoroon suklaata. Nyt olo on huomattavasti pompukkaampi ja vähemmän koomainen, vaikka nenäliinan voimalla kuivaksi hiottu nenukkani variseekin suikaleina pois. Onneksi tilalle voi aina kasvattaa uuden.

Hakaniemen kauppahallissa munkkikahveilla

Olette varmasti huomanneet, että kesä on täällä. Ei, se että sataa ja on kylmä ei kumoa sitä tosi asiaa, että Suomessa on nyt kesäkausi. Itselleni se yleensä tarkoittaa armotonta, unetonta ja kivuliasta festarirundausta, mutta tänä kesänä moinen on jäämässä vähemmälle. Jokunen festari ja klubikeikkakin on kuitenkin sovittuna, joten ei tätäkään kesää tarvitse kituutta täysin ilman festaridorkailua.

Keskiviikkona suunnistin kulkuni Kallion kauniiseen kulmakuppilaan Lepakkomieheen katsomaan The Noir Brigaden (ja siinä sivussa myös Luxury Toysin) keikkaa Tiinan kanssa. Tuo pieni pikkulauantainen irtiotto tuli tarpeeseen, sillä olin alkanut pahasti mökkihöperöityä vietettyäni muutaman päivän kotona flunssan megalomaanisen perseen alle liiskaantuneena. Ja pojat ja tytöt, siinä kohtaa todella teki terää päästä hieman happea haukkaamaan ja kuuntelemaan livemusaa. The Noir Brigade oli tietysti loistava. Pistän tuohon alle biisilinkkiä niin voitte nauttia kovasta musiikista.

Torstaina meiksin piti viettää rauhallinen koti-ilta flunssan viimeisistä jäämistä toipuen, mutta vituiksihan se meni kun Makkoset iskivät puoli yhdeksän aikoihin illalla Facebookiin ilmoituksen, että kuppilassa nimeltä Boothill olisi kymmenen tienoilla livemusaa tarjolla. No, paskapaniikin kautta perse ylös penkistä ja kohti keskustaa. Steissiltä nappasin Venlan mukaani ja kirmasimme yhdessä tapahtumapaikalle.

Makkosten setti oli todella lyhyt (5 biisiä), mutta mitäpä siitä kun ei keikasta mitään joutunut pullittamaan ja oli ylipäänsä ihan sikakivaa nähdä ukkoja pitkästä aikaa! Kannatti ehdottomasti lähteä, vaikka hieman räkä poskella keikalla tulikin palloiltua. Nyt vain on älyttömänmultipalava halu päästä mahdollisimman pian uudestaan keikalle ja tekisi niin mieli buukata kaikki mahdolliset festarit kalenteriin, mutta se ei nyt valitettavasti onnistu.

© Venla

Eniten ajatustilaani viime aikoina on kuitenkin vienyt se tieto, että olemme yhdessä pyllyparini Miran kanssa suunnistamassa marraskuun lopulla reissulle, joka kantaa nimeä There and back again. Ensimmäisenä suunnistamme seikkailemaan Uuteen-Seelantiin, josta jatkamme tammikuun loppupuolella kohti Los Angelesia... jos siis suinkin olemme vielä elävien kirjoissa. Jenkkilästä palaamme Suomeen vasta maaliskuun alussa, joten ei ihan heti tarvitse Suomen räntäsateita katsella!

Ajatus taisi ensimmäisen kerran nousta ilmoille kun seurasimme internetissä streamia ensimmäisen Hobitti -elokuvan premierestä. Paikalla oli tietysti faneja ympäri maailmaa ja noita katsellessa rupesimme funtsimaan, että piru vie, jos nuokin niin miksemme mekin? Koska piti säästää rahaa, järjestellä asioita ja opiskella, reissu ajoitettiin vuoteen 2014, jolloin trilogian viimeinen osa ilmestyisi. Ja se on täällä nyt, ihan hollilla! IIIIKS!!

Reissua on siis suunniteltu melkein kaksi vuotta ja se on muuttunut ja kehittynyt aika paljon tuona aikana. Alunperin piti muistaakseni lähteä vain kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin, mutta reissu nyt pääsi vähän venähtämään... Pitkään oli myös tarkoituksena piipahtaa ensin Lontoossa, koska on aika tavalla huhuttu, että se olisi Hobitin kolmannen osan premierekaupunki. Mitään varmaa tietoa (ainakaan meillä) ei kuitenkaan vieläkään ole ja kun tuohon lisättiin vielä muutama muukin erinäinen syy, niin päätimme jättää Lontoon pois reittikartaltamme, tuli mitä tuli.

Random kesäturpa tähän selityksen väliin

Olimme koko hommasta melko pitkään hissun kissun, enkä itse puhunut reissusta kuin vanhemmilleni (joskin äiskä katsoi asiakseen kailottaa tuosta puolelle sukua) ja parille kaverille. Nyt, kun matkajärjestelyt ovat jo pitkällä (vaikka tekemistä vielä riittääkin) niin tuntuu hyvältä kirjoittaa asiasta tännekin. Tähän blogiin en luultavasti tule paljonkaan merkintöjä reissulta kirjoittamaan, mutta olemme aikeissa pitää erillistä matkablogia tien päältä joten linkitän sen tänne joskus tulevaisuudessa, niin halukkaat voivat sitä ryhtyä seuraamaan. Jotakin saatan tännekin reissulta rustailla, mutta päivitystahti riippuu hyvin pitkälti siitä miten on aikaa ja asiaa sekä ylipäätään mahdollista päästä internetin äärelle.

Siinäpä taisi olla jännimmät pähkinät meiksin elämästä tällä hetkellä. Hyvää kesää palleroiset!