Sivut

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Uhrattu sielu

Neljään vuoteen mahtuu ikuisuus.

Siinä ajassa oppii rakastamaan tuntematonta, jotain sellaista minkä olemassaolosta ei aikaisemmin edes tiennyt. Nyt kun katson vuosia taaksepäin, en muista mitä tein ennen sitä. Kuka olin ennen unettomia öitä, karttaan merkittyjä pisteitä ja haavekuvia seuraavasta matkasta?

Neljään vuoteen mahtuu muutos.

Vihainen, yksinäinen ja avuton. Ei sanoja joita sanoa, ei unelmia joista kertoa. Kunnes vähitellen, jokin sisälläni alkoi kasvaa, viedä tilaa surullisilta ajatuksilta. Vaikka edelleen katson maailmaa muurin takaa, on aikoja joina haluan laskea sillan ja sallin vieraan astua sisälle valtakuntaani. Ja on sanoja, jotka haluan sanoa vaikka joskus joudunkin niitä etsimään.


Kaikki ne kuljetut kilometrit, ihmiset, kaupungit ja muistot. Kuinka kertoisin, miten paljon ne merkitevät tänä päivänä? Tiedän varmemmin, mitä haluan olla ja minne haluan kulkea. Siinä missä ympärilläni oli vain muutama tärkeä ihminen ennen tätä aikaa, huomaan sen kehän nyt kasvaneen moninkertaiseksi. Vaikken jokaista tapaa päivittäin, minulle merkitsee paljon, että voin kohdatessa hymyillä ja sanoa jotain, ja että on myös joku joka ottaa ne vastaan.

Luulisi siihen tunteeseen tottuvan, kun on kokenut sen niin monta kertaa, mutta aina uudelleen huomaan unohtavani kaiken ympäriltäni. Voin vain hymyillä ja nauttia siitä poltteesta, joka palaa sydämessä. Jos jokin on varmaa niin se, ettei se koskaan sammu.

Haluaisin kertoa sinulle kaikesta siitä, mikä tulevaisuudessani odottaa. Antaa syyt sille, miksen voi jatkaa niin kuin ennen vaan minut karsittava päiviä ja tehtävä valintoja. Eikä kyse ole siitä, etten kaipaisi.


Tiedän kuitenkin, ettei tällä tiellä ole päätepistettä. Vaikka katoaisin hetkeksi, se ei tarkoita että olisin unohtanut tai kyllästynyt tai etten olisi valmis palaamaan heti, kun siihen tilaisuus tarjoutuu.

Neljä vuotta sitten uhrasin palan sieluani, eikä ole mitään syytä miksi kaipaisin sitä takaisin.

Vaikka kuluisi tuhat vuotta, ne samat liekit jotka olen tuntenut ihoni alla niin monta kertaa ennenkin ovat aina valmiit syttymään uuteen roihuun. Roihuun, jonka kipinät kestävät ikuisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti