Sivut

lauantai 5. tammikuuta 2013

Bangkok Shocks

25. joulukuuta tuli aika aloittaa trippi, jonka toteutumista oli jo ehditty odottaa - matka kohti Bangkokia. Jästipää kun olen, ei se käynyt ihan niin juustiinsa. Feilasin bussin ja rämmin pitkin Pasilaa metrin korkuisessa lumihangessa vikisemässä itsekseni, kunnes lopulta löysin taksin joka armeliaasti vei minut lentokentälle. Ja kyllä, maksoin itseni kipeäksi, mutta onneksi lentokentällä pääsin purkamaan lievähköä vitustusta lonkeron äärelle. Elämä voittaa ja sillai.

Väsynyt idiootti

Lentomatka mennessä taisi olla... joku 9 tuntia? Aika puuduttavaa se oli loppumatkasta kun olin turvonnut ilmapalloksi, mutta alkumatka sujui ihan mukavasti tutustuessani lentokoneen tv- ja elokuvatarjontaan. Siitäkös riemu repesi, kun löysin vempeleen kätköistä jakson Anthony Bourdain maailmalla -sarjaa, jossa ukko vierailee Suomessa. Mikähän tarkoitti lisäksi Sami Yaffaa, joka herran oppaana reissulla toimi. Ei kun napit korville. Pakotin myös kivasti vierustoverinani olleen äiskän katsomaan ohjelman ja tungin tuon korvat täyteen Yaffaa. Oho. Täytettyäni samikiintiön (voiko se täyttyä?) tsekkasin myös leffat Madagascar 3: Europe's Most Wanted ja Ice Age 4: Continental Drift. Molemmat edustivat sarjaa viihdyttäviä, muttei mitään järin erikoista.

Ilmeestäni päätellen olueni on liian pieni

Liian vähäiseksi jääneiden unien jälkeen saavuimme Bangkokiin 26. joulukuuta kutakuinkin seitsemältä aamulla paikallista aikaa. Saatuamme matkaveskamme tungimme koko viiden hengen poppoomme tavaroineen kaikkineen yhteen taksiin kuin tetrispalikat konsanaan ja aloitimme matkan aamuruuhkassa kohti hotelliamme. Matkaväsymyksen takia ensimmäinen päivä kului aika lailla kyrpä otsassa eikä siitä taida mitään kovinkaan jännää kerrottavaa olla. Ei sillä, että muutenkaan oikein muistaisin mitä tuli minäkin päivänä tehtyä. Jokaisen päivän perusohjelma oli aika pitkälle tämä: sängystä ylös, aamiaista, muutama tunti uima-altaalla, pariksi tunniksi huoneeseen lepäämään ja sitten kartsalle, milloin minnekin päin kaupunkia.

Etsi juntti kuvasta

Ehkä pieni pettymys reissulla oli, että maa oli ottanut aikamoisen länsimaistumisharppauksen ja sen myötä myös hinnat olivat nousseet. Ostoskeskuksissa hinnat olivat samoja tai jossain paikoissa hieman halvempia mitä Suomessa ja ostosmotivaationa toimi enimmäkseen se, että ostetaan jotain kivaa mitä ei Suomenperseestä saa. Katukojuilla tavara oli toki halvempaa, mutta sopi myös muistaa, ettei paitojen saumojen kestävyydestä kannata persettään pantiksi laittaa ja ettei kalsarinreunuksiin painettu, hienoa merkkiä edustava logo ole aito.

Tiedätte mitä tapahtuu, jos koskee pinkkiin

 Näin muuten aika helkutisti rottia tuolla reissulla. Ensimmäinen kerta vielä yllätti, mutta kun niitä alkoi nähdä joka nurkalla juoksemassa niin rotista alkoi tulla lähinnä vitsi. Pitäisi ehkä huolestua siitä, mitä kaikkia tauteja noissa takkuturkeissa pesii, mutta itselleni jäi lähinnä mieleen yksi hurjan söpö yksilö, joka viiksikarvat vavahdellen tsiigaili meitä katukivetyksen takaa. Öwöö<3.

Monkeyface

Eläimistä mieleen... Eräässä basaarikojussa bongasin jonkun heebon, jolla oli hervoton läjä kaneja ja hamstereita myynnissä. Tajuttomassa helteessä, pienessä tilassa. Siitä tuli aika... paha olo. En ruvennut myyjälle mitään pasaamaan kun ei pokka ja kielitaito riittänyt, eikä se luultavasti olisi mitään edes hyödyttänyt, mutta ei se silti kivaa ollut kun elukat ei mitenkään erityisen hyvin voivilta vaikuttaneet. Yksikin kani oli niin pikkanen, etten ole milloinkaan missään nähnyt niin pientä pitkäkorvaa. Varmaan poloinen olisi mieluiten ollut vielä nassuttamassa äiskän tissimaitoa.

Lumiwillu ja kaveri

Nyt jos jotain positiivisempaa... puhutaan ruuasta, yhdestä lempiaiheestani. Ravintoloissa safkan taso oli aika vaihtelevaa. Myönnettäköön, etten maistanut mitään paikallisia erikoisuuksia vaan pysyin ruokalajeissa, mitkä soittivat entuudestaan edes jonkinlaisia kelloja. Osa ruuasta oli syntisen hyvää, osa ihan jees ja oli myös yksi annos, jonka olisi melkein mieluummin jättänyt syömättä. Alkoholitarjonta sen sijaan oli erinomaista. Siitä asti kun löysin uudelleen oluen juomisen jalon taidon, olen etsinyt sitä omaa merkkiäni ja nyt sen löysin. Paikallinen Singha vei meikäläisen kielen täysin mennessään. Myös drinkkilistaa tuli koluttua läpi ahkerasti ja mieleen jäivät erityisesti valtavat Mai Tait, joita "sohvabaari" tarjoili Happy Hourin aikaan 80 bathilla eli abouttirallaa 2,20 euroa Forexin valuuttamuuntimen mukaan. Not bad.


Meiksin perheen kanssa matkustelu on muuten aikalaista sirkusta. Jos olette koskaan miettineet, mistä meiksin persekäytös ja paskajutut ovat lähtöisin niin katse siihen suuntaan... ei tällaisessa kasvuympäritössä oikein muuhunkaan suuntaan ole voinut kehittyä. Vaikka arvomaailma ja haaveet ovatkin törmäyskurssilla, niin ollaan kaikki pohjimmiltamme samalla tavalla täysin sekaisin.

Singhaaaa

Rahaa meni reissulla ehkä vähän liikaa siihen nähden, että Suomessakin oli odottamassa erinäisiä rahareikiä. Mukaan lähti parit huivit, kolme paitaa, jälleen yhdet paskahousulökärit Thaimaan henkisellä painokuviolla, läjä koruja sekä taas yhdet Converset, joissa olla sellainen ihana "kudottu" pinta tai jotaa sellasta en osaa selittää. Iskältä tosin sain vähän sponssausta, että raaskin nuo ostaa. Kamalaa kun tulee porvaripentu olo tässä. Noo, olkoot. Paikallisiin tupakka-askeihin muuten oli painettuina tosi "houkuttelevia" kuvia ties mistä mädäntyneistä hampaista syöpyneisiin jalkoihin.

Lisää sitä itseään

Uusi vuosi ei meiksin osalta ollut mitenkään ihmeellinen... Muutama paukku tasaisesti pitkin päivää, mutta humalasta ei ollut tietoakaan. Puolenyön aikoihin raahasin perseeni terrasille tsekkailemaan ilotulituksia, mutta ei mitään sen kummempaa ja olin jo syvällä unilaaksoissa kun vuosi vaihtui Suomen puolella. Ei sitä jaksa väkisin vääntää mitään ihmeellistä ohjelmaa vain siksi, että mukamas pitäisi. Jos on jotain eriskummallisia suunnitelmia vuodenvaihteelle tai mille tahansa muulle vastaavalle juhlapäivälle niin se on ihan fine, mutta sekin on jos ei ole. Väkisin en rupea mitään vääntämään.

"Vittu me ollaan rumii ihmisii"

Kotimatka alkoi turmiolliseen aikaan, eli viideltä aamulla 2. tammikuuta piti roudata raato ylös sängystä ja aloittaa aamutoimet joiden jälkeen lähdettiin kohti lentokenttää. Tällä kertaa ei ollut ruuhkista tietoakaan, joten perille selvittiin huomattavasti kivuttomammin kuin tullessa. Lentokentällä lagattiin buukkaus, passintarkastus, tavaroiden chekkaus ja ties missä jonoissa, jonka jälkeen jumitus jatkui vielä kansainvälisenpuolen kahviloissa ja putiikeissa ennen koneeseen pääsyä. Olin toivonut voivani nukkua lennolla kun yöunet jäivät niin vähäisiksi, mutta ei siitä mitään tullut. Tsekkailin siis jälleen kolme leffaa ja yhden luontodokkarin. Ted oli pitänyt katsoa jo pitkään ja nyt sain sen lopultakin tsekattua. Oli aivan loistavan hauska pätkä ja loppupuolella taisin tirauttaa pari kyyneltäkin. Paras komedia pitkään aikaan! Katsoin myös Rion joka oli myös pitänyt katsoa jo tolkuttoman pitkään. Odotukseni leffaa kohtaan eivät olleet kovinkaan korkealla ja vaikkei leffa maailmaani mitenkään mullistanut, oli se silti odotuksiani parempi. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä oli Tim Burtonin uutuusanimaatio Frankenweenie joka on pidennetty versio liki 30 vuotta aikaisemmin ilmestyneestä lyhäristä. Menetin sydämeni, upea burtonmaisen outo, synkkä ja suloinen pätkä. Meiksi haluaa samanlaisen koiran kuin Sparky!

Suomessa vastassa oli kokkareista jäätä ja loskaa, jonka läpi oli kiva rymistellä ensin bussilla ja sitten vielä pysäkiltä kotiovelle. Oli aika voittajafiilis päästä kämpille, jossa minua olikin vastassa tyhjä jääkaappi. Suomi, miten ikävä minulla olikaan... not.

Fucking säihkysääri

Kuvat reissulta jäi aika suppeiksi kuten voitte tästä sadosta huomatakin... Enimmäkseen meikäläistä posettamassa erilaisten alkomahoolien kanssa. Oho.

2 kommenttia: