Sivut

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

We’ll fly to the edge, not as distant as it seems

A/N: Jeejee, tällainen päivä taas tänään, etten kykene mihinkään. Yritin puristaa itsestäni jotain ulos, mutta sanavarasto tuntuu syöpyneen, koko roska meni ihan hanurilleen eikä fiilis ole sen parempi. Ja ihan vaan jos joku sattuu luulemaan muuta, niin alla olevalla tekstillä ei ole mitään pohjaa omaan elämääni.
Arrrggghh. Mental breakdown.
Niin joo, tässä kappale jonka perinmäinen tarkoitus on mitä ilmeisimmin raiskata meikäläisen sieluparka:




Muistatko tarinan jota minulle kerroit, ukkosöinä jolloin salamat halkoivat taivaita. Painauduin kylkeesi, etsien sen lämmöstä turvaa. Yritin olla vahva, mutta silmäni kertoivat sinulle totuuden. Et itsekään tuntenut oloasi urhoolliseksi, mutta minun takiani olit valmis yrittämään. Vältit katsomasta minua silmiin, sillä pelkäsit minun löytävän niistä sen, minkä sinä näit minun katseestani. Kuiskit korvaani sanoja, punoit ne tarinaksi. Taivaallisista sotasankareista, jotka tällaisina öinä nousivat taisteluun vihollista vastaan. Sotureista, joiden sydän löi kiivaana ja joiden miekat löivät kipinöitä taivaankannella. Sade oli miljoonien kyynelten muodostama myrsky, joka laskettiin maahan kuolleiden tovereiden muistoksi. Se sota ei kuulunut meille, mutta jonain päivänä me matkaisimme omaan taisteluumme. Taisteluun, jossa miekkamme löisivät hopeaa ja jonka mukana jättäisimme jälkemme osaksi muinaisia tarinoita.

Lopussa kaikki kääntyy toisinpäin. On minun vuoroni etsiä rohkeutta, lohdullisia sanoja, pitää sinua käsivarsillani. Yrität muodostaa sanoja, tapailla niiden muotoja, siinä kuitenkaan onnistumatta. Rakas, älä sano mitään. Kerro kaikki katseellasi, sydämelläsi. Tavalla, jota vain minä voin ymmärtää. Olen tässä, enkä päästä irti ennen kuin laskeudut yötuulen kuljetettavaksi. Se johtaa sinut tähtien muodostamalle hopeapolulle, joka päättyy sinne, missä yö loppuu ja aamu sarastaa. Se polku on lyhyt, vain henkäys ja olet perillä. Sieltä löydät paikan, jossa unelmistasi tulee totta. Siellä sydämesi ei ole milloinkaan raskas, saat luvan unohtaa taaksesi jääneen maailman. Vaikka oma maailmani murtuisi, haluan sinulle onnen ja rauhan.

Nuku nyt, veljeni, päästä irti. Katkaise siteesi tähän maailmaan. Pyyhin kyynelverhon silmistäsi ja kuiskaan lupauksen. Olen kanssasi niin kauan kuin tahdot, enkä päästä irti ennen kuin tiedän sinun olevan turvassa. Lähde rauhassa, älä vuodata kyyneleitä minun takiani. Muista, että seuraan sinua minne tahansa. Ensin minun on vain oltava kaiken sen arvoinen, mitä minun puolestani annoit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti