Sivut

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Pikkuoravien vappupicnic


 Vappu vasta kolkutteli ovella, kun kännykkääni kesken kauppareissun saapunut viesti kutsui minut ottamaan varaslähdön sen viettoon. Kirmasin pikavauhtia kotipesälle hylätäkseni maidot, juustot ja kaikki niiden kaverit jääkaapin viileyteen. Juna vei minut kohti uutta aluevaltausta ja munkkikestejä. Tiinan köökissä nautiskeltiin salaatista ja paisteltiin universumin kauneimmat rumat munkit. Ulostavia munkkeja ja mitä mainiointa kahvia nautittuna roskasaippuan kera. Petri Munckilta jäi hyvät karkelot väliin.


Vappuaattona jalkani veivät hienojen ihmisten puistoon. Tavoitteena oli hämmentää ja tehtävä suoritettiin kunnialla loppuun. Lavan alle rakensimme heviluolan, jonne möröt ja menninkäiset kokoontuivat illan myötä. Nautimme ilmaisia munkkeja ja helium muutti meidät pikkuoraviksi. Jack opetti minulle miten rakastetaan ja teki minusta huomionkipeän. Jokainen vastaan kulkeva sielu tuntui koskettamisen arvoiselta.

Nahkatakkinen paska!
Pää tuntui pehmeältä, eksyin reitiltäni tuntemattomien seuraan. Filmini on rakeinen ja pätkii, mutta muistan ranskalaisten maistuneen hyvältä. Vaikkei minulla ole hajuakaan, missä niitä minulle tarjoiltiin. Sain nauruhepulin keskellä ostoskeskusta ja hyvästelin tuntemattoman kuin rakkaan ystävän, vaikka tuskin näen häntä enää milloinkaan.


 Rock kutsui minut jälleen luokseen, löysin ihmiset jotka luulin kadottaneeni. Epäonnistuin rakkaani salakuljetuksessa ja minun oli jätettävä hänet yksin naulaan roikkumaan. Ehkä otin, ehkä en, veikkaan ensimmäistä. Se mitä kutsun tanssiksi on oikeastaan pelkkää epämääräistä heilumista. Unohdin, että sisäänpääsyn yhteydessä maksoin myös livemusiikista. Kappaleiden sanat ovat kadonneet ja muusikoiden kasvot pelkkiä ääriviivoja. Housuistani olisi voinut lukea koko drinkkilistan. Vaivuin punaiseen nojatuoliin ja kävin taistelua niskan päällä remuavaa unta vastaan.


Astuessani takaisin ulkomaailmaan aurinko valmistautui jo nousemaan. Oli suden hetki, taivas oli vaalea ja kirkas. Tirisevä rasva houkutteli kotia kohti valuvat juhlijat roskaruuan äärelle. Juttujen tasoa voin nyt vain arvailla. Tuskinpa sitä kovinkaan korkeaksi voi kehua. Lopulta meidät heitettiin pihalle jopa rasvapullabaarista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti