lauantai 20. lokakuuta 2012

30 Years Of Thunder

Mikäs sen parempi tapa hommata vähän järinää viikkoon kuin astua keskiviikkoiseen kusipaskamömmösäähän, ottaa ratikka keskustaan ja mennä tsekkaamaan W.A.S.Pin keikkaa The Circukseen? No ei taatusti mikään. Seuraava keikkamerkintä on kirjoitettu lievissä viskihuuruissa, mutta älkää antako sen häiritä pieniä mieliänne.

Viime keskiviikkona siis suunnistin keskustaan siinä hieman ennen neljää ja pyörin aikani Kampissa, kunnes lopulta Roxx ilmoitti olevansa pian mestoilla. Rihmasto feilasi oikein kunnolla sillä menin mussukkaani ratikkapysäkille vastaan, mutta turjake pääsikin jossain välissä huomaamattani livahtamaan toiselle puolelle katua. No, ehkä tämä on vain sitä tavanomaista sähläämistä jota meiltä sopii odottaa.

 
Kävimme ostamassa Roxxille kalliin kahvin ja suunnistimme sitten kohti The Circuksen ovia, joiden luona Itikka, Vesa Keskinen ja pari muuta vatipäätä (suom. Satu, Tuuri, Venla ja Linda) jo istuivat jäädyttämässä perseitään. Hölisimme aikamme kaikkea typerää ja aiheutimme ohikulkijoille paskahalvauksia, mutta koska K-18 keikoille on aika pointitonta jonottaa mitenkään hirveän aikaisin päätimme suunnistaa Kamppiin kahville. Oltiin siellä ylimmässä kerroksessa, mutta paska juttu sinällään, että koko mestasta oli varattuna kaikki pöydät joihin kuuden pösilön seurueemme olisi mahtunut istumaan. Niinpä Tuuri kävi kovistelemassa jotain random pariskuntaa joka oli tyyliin keskellä soidinmenoja, että kerta eivät enää mitään kahvilan antimia nautiskele niin suvaitsisivat suksia kuuseen siitä tilaa viemästä. Enkei ihan noilla sanoilla, mutta saimme kuitenkin paikkamme.

Palailtiin siinä sitten kahvien lipittelyn jälkeen takaisin The Circuksen oville vain huomataksemme, että pikkuinen jonontynkä oli alkanut muodostua. Onneksi taaperoiden mäkkiroskat olivat pitäneet meille paikkaa niin pääsimme niiden avulla valloittamaan takaisin paikkamme jonon kärjessä. Satu älysi, että mäkkikupissa oli vielä vettä jäljellä ja oli jo juomassa sitä kunnes huomautin, että kuka tahansa olisi saattanut kusta sinne poissaollessamme. Jäi sitten ne vedet juomatta. Muistui muuten tässä mieleen, että Roxx näytti äidiltään lainaamassaan talvitakissa ihan sellaiselta mummolta joka köpöttelee torilla ruokkimassa puluja. Satu puolestaan näytti siinä vieressä kirmaillessaan joltain hyperaktiiviselta lapsenlapselta.

Jossain vaiheessa osa porukastamme eksyi vielä Kamppiin kuselle ja sekin oli ihan mielenkiintoinen reissu sinällään. Nähtiin jotain pikkusällejä joilla oli omat ongelmansa vessapolettien kanssa ja joku ukko, joka aluksi tuli selittämään kaikkea englanniksi, mutta osoittautuikin sitten myöhemmin sangen lahjakkaaksi suomenkielen taitajaksi. Only in Kamppi?

Kuva © KaaosZine
Palailtiin siinä sitten takaisin jonoilemaan, kun joku jonossa seissyt jeppe pysäytti minut sanomalla:
"Anteeks, mut oletko sä Anni?"
Olin ihan, että mitä vittua täällä tapahtuu. No, sälli esittäytyi erään kaverini työkaveriksi ja kertoi muistavansa minut lukuisilta keikoilta ja että olin aina eturivissä. Hoho, oon julkkis. Sanottiin siinä sitten ihan käsipäiväätä ja kysyttäessä kerroin pitäväni nykyisin majaa Pasilan suunnalla (hyvä muuten jaella näitä asioita julkisesti netissä, syytetään Jackia). Kipitimme välikohtauksen jälkeen takaisin paikoillemme jonon kärkeen ja tapoimme aikaamme kaikenmaailman sanaleikeillä, joista ei alhaisten älykkyysosamääriemme takia tullut lasta eikä paskaa.

Kasilta ovet aukesivat ja syöksyimme valtaamaan paikkamme eturivistä. Vaikka mitään kamalaa tappelua ei aiheutunutkaan, niin aika nopeasti pari ensimmäistä riviä täyttyivät. Aika ennen keikkaa kului lonkeron parissa sekä jutustellen kaikelaista sheibaa niin tutuille kuin tuntemattomille.

Illan korkkasi Barbe-Q-Barbies, johon olin etukäteen suhtautunut aika kauhunsekaisin tuntein. Loppujen lopuksi bändi oli kuitenkin ihan siedettävä, vaikka biisejä en olisikaan luultavasti erottanut toisistaan ilman välispiikkejä. Lämppäreihin suhtautuu kuitenkin aina vähän nihkeästi, jos sattuu odottelemaan jotain suurempaa lavalle.

Aikansa luriteltuaan Barbiet poistuivat lavalta, jolla alkoikin samantien kova vilske ja vilinä kun W.A.S.Pin kamoja alettiin roudata lavalle. Aika tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta puoli yhdentoista paikkeilla alkoivat ukkosen suloiset sävyt jyristä ja W.A.S.P. nousi lauteille.

Kuva  © KaaosZine
Keikka oli aivan mieletön. Screeneiltä nähtiin vanhoja musavideoita ja viimeistään Wild Childin aikana yleisö muuttui totaalisen pähkinöiksi. Yleisö riehui sielunsa kyllyydestä, hiki lensi ja runnouduin ihan mukavasti aidan ja takaani puskevan ihmismassan väliin. Muistoksi tuosta jäi jokunen mustelma tai muistelma, miten haluakaan asian mieltää. Ei se kuitenkaan mitään haittaa, nuohan kertovat vain loistavasta keikasta. Rauhallisempien biisien aikana meinasi vähän puhti loppua, joten tyydyin lähinnä virnuilemaan typerästi ja jammailemalla päälläni musiikin tahdissa. Jaksoi sitten taas energisempien biisien aikana riehua päätään irti. Mukana oli myös mikkiständikuningas Elvis, joka saatiin lavalle keikan loppupuoliskolla. Illan kokonaisuus oli mitä loistavin ja setistä löytyivät lähes kaikki suurimmat W.A.S.P -helmet. Jäin itse kaipaamaan Fuck Like The Beastia, mutta aina ei voi voittaa.

Keikan jälkeen valuimme Roxxin kanssa vessan kautta pihalle, jonne jäimme toviksi odottelemaan naperoita jotka vielä jumittivat sisällä. Tuosta kuitenkin aika nopeasti erkanimme eri suuntiin pikkuisten suunnatessa busseille, kun taas itse lähdin Roxxin seuraksi kohti Stadikan parkkipaikkaa jonne pyllyparini oli hylännyt autonsa. Häröilimme siinä matkan varrella kaikkea mahdollista, levitimme idiotismin ilosanomaa ja itse kävin riehumassa eduskuntatalon pihalla. Tuosta sekoilusta löytyy videota, joka ei ole vielä toistaiseksi vuotanut nettiin. Sekin lienee kaiketi vain ajan kysymys.

Päästyämme autoon Roxx heitti minut kotiin, jossa nukkumiseni koki lisäviivystyksen kun jäin ihmettelemään selkeästi jostain seinien sisältä kuuluvia I Wanna Be Somebodyn lyrikoita. Aikani ihmeteltyäni tulin siihen tulokseen, ettei se voi olla muuta kuin jälkikaikua keikalta. Näin käy kun on tarpeeksi tyhmä ollakseen käyttämättä korvatulppia keikoilla.

Tästä merkinnästä tuli muuten ihan älyttömän hämärä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti