keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Hetken kauemmin

A/N: Ööö... Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta tulin kyhäilleeksi taas jotain. Aika samaa settiä kuin paria merkintää aikaisemmin tänne iskemäni sokerisiirappihöttö. Hitto oikeasti millaisiksi nämä merkinnät on menossa, pitäisi kai käydä päälääkärillä. Tai en mä jaksa. Jee, ei täs muuta. Öitä.

Tennarini uppoavat märkään maahan, vesi sukeltaa kenkiini.
Otan juoksuaskelia, on päästävä lähemmäs.
Katseeni on valossa, keskityn vain siihen.
Rintaa pistelee, pelkään jalkojeni pettävän.
Ympärilläni juoksee summeita hahmoja, en katso heihin.
En huomaa raskaita sadepisaroita jotka nuolevat kasvojani.
Pysähdyn liukuen, takerrun seinään kuin hukkuva.
Hetken vain seison siinä, uskaltamatta liikahtaa.
Pelkään jonkun sysäävän minut kauemmas, astuvan väliimme.
Opettelen hengittämään, rauhoitan ajatusten kaaosta.
Olen perillä, turvassa jalkojesi juuressa.
En usko sinun tietävän, miten paljon se minulle merkitsee.
Katson ylöspäin, yritän tavoittaa katsettasi.
Katso tänne edes hetki, anna katseesi vain minulle.
Voin erottaa jokaisen sävyn silmissäsi,
löydän niistä liekehtivät tuikkeen ja naurun.
Kohotan käteni, suljen sävelen kämmenteni suojiin.
Se on kaunis, sydämeni etsii samaa rytmiä sen kanssa.
Sade jää pisaroiksi ihollesi, liimaa hiukset otsalle.
Isket silmää, sotket hiuksiasi, hymyilet.
Painan jokaisen eleen mieleeni, solmin ne yhteen.
Niistä muodostuu kaunis muisto, jonka syliin voin hautautua.
En halua lähteä pois, en halua takaisin todellisuuteen.
En, vaikka uupumuksen hampaat järsivät kantapäitäni
ja taivas itkee niskaani.
Jos en voi olla osa ikuisuuttasi,
niin anna minun olla siinä edes hetken kauemmin.

6 kommenttia: