Sivut

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Vielä hetki odotusta

A/N: Selailin tässä viimeisen kahden ja puolen kuukauden aikana kirjoittamiani juttuja joita on aivan tajuton röykkiö. Pitäisi joskus kun jaksaa lajitella ne jotenkin selkeästi ja varmistaa, että on kopiot sekä koneella, että muistitikulla. No anygays, löysin pikku liirum laarumin jota en muistaakseni ole täällä vielä julkaissut, vaikka aika samaa settiä aikaisempien jorinoideni kanssa onkin.


Maa on kylmä ja routainen, ikkunoissa on kuurankukkia.
Tuuli puree kasvoja ja pakkanen puskee rintaan.
Pimeys on ripustautunut ympärilleni, varjot ovat epäselviä kulkijoita.
Uupumus kipuaa silmäkulmiini, sulkee verhot katseeni peitoksi.
Olen kulkenut pitkän tien, kohti pohjoisia vuoria ja lumituiskua.
Olen ylittänyt esteitä, selvinnyt haasteista, nyt olen voittaja.
Se on polku jonka sydämeni on minulle osoittanut,
kiintymykseni johonkin suurempaan auttaa minua jaksamaan.
Seison suljetun oven takana, kuuntelen sen takana olevaa hiljaisuutta.
Pakkanen koskettaa sormiani, muuttaa ne sinisiksi.
Istun talven armoilla, se kuiskii salaisuuksiaan korvaani.
Aurinko ei nouse silittämään selkeääni, ei sulata kohmeisia sormiani.
Olen kuin koditon nurkkaan ajettu eläin, joka etsii lämmintä kohtaa kiviseinästä.
Tänne minä kuitenkin kuulun, ei ole kohtaloni kääntyä takaisin.
Löydän lämpöä asioista, jotka odottavat seinän toisella puolella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti