Tiimalasi sylkee hiekanmuruja,
odotukseni viimeisiä minuutteja.
Tänä iltana kuljen paljasjaloin,
tieni vie itään, seikkailuun.
Sieltä sydämeni löytää paikan,
johon pysähtyä lepämään.
Tänään otan ensimmäisen askeleen,
tiellä joka on vaarojen kuluttama.
Aamuaurinko piirtää peikon varjon,
pakenen maahan kuolemattomien.
Hiisien askeleet seuraavat omiani,
vastassani pimeyden sylkemiä arvoituksia.
Sudet ulvovat kuulle vierasta kieltä,
puissa hiipivät pitkäjalkaiset hirviöt.
Ja takaa sumuisten vuorten,
näen lieskat lohikäärmeen,
joka nukkuu kultapedillään,
vartioiden aarrettaan.
 |
| Gifistä kiitos sille, kuka sen sitten ikinä alunalkaen tekikin. |
Ensi yönä on Hobitin kauan odotettu ensi-ilta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti