A/N: Tämä pieni veisun pätkä on osa pidempää kirjoitusprojektiani, joka tällä hetkellä jumittaa aika pahasti. Haveena olisi, että tämä päätyisi jonain päivänä osaksi kovien kansien väliin tallennettua kokonaisuutta, vaikka saattaakin siinä matkalla muuttua rakenteeltaan enemmän tai vähemmän.
Sulje silmäsi, unohda tämä maa,
joka hiljaa murenee meren hampaisiin.
Tule luokseni viimeiselle kedolle,
jota pimeys ei ylety koskettamaan.
Kulje poikki sateenkaarisillan,
tanssi hetki kaiken yläpuolella.
Polku kuroutuu umpeen askeltesi jäljessä,
on mahdotonta kääntyä takaisin.
Älä pysähdy katsomaan varjoja,
jotka opastavat harhapolulle.
Kulje sydän vakaana ja rauhallisena,
niin ne eivät voi sinua saavuttaa.
Juokse luo kultaisen aamunkajon,
usko, niin voit saavuttaa sen.
Nopeasti, ennen kuin valo kuolee
ja maailma sulkeutuu varjoihin.
Rakenna pesä tuulen syliin,
anna sen kantaa sinut eteenpäin.
Valmistaudu, lausu jäähyväisesi,
jaksa vielä hetki, olet melkein perillä.
Älä pelkää, minä olen sinua ovella vastassa,
suljen syliini ja pidän sinut turvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti