Pari viikkoa takaperin kehittelin uudet sanat erääseen varsin tuttuun joululauluun. Itselleni kun kahvi on oleellinen osa elämäni jokaista päivää ja ehdottomasti myös joulua, niin tämä versio on meikäläiselle sopivampi vaikka rytmitys hieman kusee. Julkaistu jo facebookissa, mutta ihan rehellinen ollakseni motivaatio on kalenterin kassa kussut jo muutaman päivän joten on pakko vähän kierrättää vanhoja juttuja... Oho.
Me käymme kahvin keittohon
taas puruin, keittimin.
Tumma paahdon pussiin ladomme
me mitoin, runsahin,
vaan muistammeko maidon sen,
joka kahviin tuo vaaleuden?
Me käymme kahvin keittohon
niin mielin uupunein,
tuo kofeiini täyttää aatokset,
ja mielen köyhänkin:
Aamun ruoka, juoma, kaikki muu.
Soker' kahviin hukkuu, sekoittuu.
Aamujen autuus kahvi on,
niin tärkeää juoma tää;
me kylmin käymme sydämin,
kahvi sivuun vain jos jää.
Me sumpit jaamme runsahat,
Kup' —täyteen juomal ihanal.
Oi ystävät, jos myöskin me
kuin addiktitkin nuo
laskisimme maidon, sokerin
tuon rakkaan kahvin luo,
niin meille kahvi maallinen
ois alku kahvin taivaisen.
tuo kofeiini täyttää aatokset,
ja mielen köyhänkin:
Aamun ruoka, juoma, kaikki muu.
Soker' kahviin hukkuu, sekoittuu.
Aamujen autuus kahvi on,
niin tärkeää juoma tää;
me kylmin käymme sydämin,
kahvi sivuun vain jos jää.
Me sumpit jaamme runsahat,
Kup' —täyteen juomal ihanal.
Oi ystävät, jos myöskin me
kuin addiktitkin nuo
laskisimme maidon, sokerin
tuon rakkaan kahvin luo,
niin meille kahvi maallinen
ois alku kahvin taivaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti