Astun tielle, jonka pää on minulta kätketty.
Maisema on varjoja mustalla kankaalla,
posliinijumala irvistää jäätä.
Tärisevä lattia, huurteiset ikkunat,
maailmanlopun säveliä.
Tie on kuoppainen ja tuntematon,
jäiset sormet ristissä
toivon saavuttavani määränpääni.
Sydän lyö liian lujaa,
juoksemme kilpaa ajan kanssa.
Oma voimani ei riitä viemään perille asti,
tarvitsen apua,
toivon, etten joudu petetyksi.
Olen kulkuri matkalla rakkaansa luokse,
mukanani vain välttämättömät asiat.
Voitte viedä minulta kaiken muun,
mutta antakaa minun saapua ajoissa perille,
sinne maailman toiselle laidalle,
rakkaimpani luokse.
Valkoisten linnojen maahan,
jossa minulla on lämmin ja hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti