sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Willun joulukalenteri: 2. luukku

Tänään vietetään ensimmäistä  adventtisunnuntaita eli nöyrtymisen adventtia. Netin ihmeellinen maailma tiesi kertoa minulle, että tänään on joulun jälkeen vuoden suosituin päivä käydä kirkossa. Lisäksi tänään useissa kodeissa sytytetty kynttilä symboloi odotusta. Tästä päivästä voisi siis virallisesti sanoa joulun odotuksen alkavan.

Muksuna sitä toivoi, että aika kuluisi nopeammin. Päivät ennen joulua tuntuivat merkityksettömiltä, sitä vain toivoi voivansa avata joulukalenterin jokaisen luukun samantien ja saavansa heti tietää, mitä lahjapakettien käärepaperin alta paljastuu. Odotus oli suoranaista rääkkäystä jo marraskuussa ja joulukuussa se oli jo sietämätöntä.

Nykyisin odotan joulua aika erilaisella hengellä. Se on positiivinen ja rauhallinen tunne, hetki kaiken kiireen välissä jolloin pysähtyy ajattelmaan. Huomaa katsovansa lipaston päällä poseeraavaa kynttelikköä ja ajattelevansa, että hitsi joulu on ihan oikeasti taas tulossa. Aika ei kulu liian hitaasti. Pitäisi siivota, ostaa lahjoja ja verhota kämppä joulukuosiin sekä hoitaa sivussa siinä sivussa koulujuttuja, töitä sekä satunnaisia vapaa-ajan menoja. Tekemistä on enemmän kuin tarpeeksi. Itse huomaan valitettavasti lykkäävän tekemisiä. Tänäänkin olen istunut koko päivän sohvalla pyörittelemässä korjausta kaipaavia tekstejä käsissäni vailla ajatusta, miten lähtisin niitä parantelemaan. Sen sijaan, että istuin tapittamassa niitä suu auki vailla kunnollista kiinnostusta ja inspiraatiota voisin olla tiskaamassa astioita jotka ovat vallaneet tiskipöydän. Ei se teksti tässä sen paremmin edisty, voisin käyttää siis hukkaamani ajan hyödyllisestikin. Mutta kun ei niin ei.

En odota pelkästään joulua. Aika tämän hetken ja joulun välissä on täynnä asioita, joihin liittyy odotusta. Osasiko sitä muksuna edes odottaa mitään muuta tähän aikaan vuodesta vai olivatko ajatuksen jumittuneen yksinomaan jouluun? Ensi viikolla on luvassa keikkarundia ja sitä seuraavalla viikolla useita kokonaisia vuosia odotetun Hobitti -elokuvan ensi-ilta. Se on odotusten täyttymys jos mikä. Näitä asioita voisin sanoa odottavani enemmän kuin itse joulua. Hienosti ne ovat kuitenkin asettuneen paikoilleen tähän vuoden suurimpaan odotuksen aikaan.

Lopuksi rupesin vielä pohtimaan itse adventtia. Miksi uhraan ajatuksiani sille, vaikka kirkko ja uskonto eivät kuulu omaan jouluuni millään tavalla? Miksi noudatan joitakin kristillisiä jouluperinteitä vaikken usko Jumalaan? Mitä joulu minulle merkitsee ja miksi vietän sitä? Tämä joulu tulee rikkomaan nekin käsitykset, joita minulla on aikaisemmin ollut joten joudun kyseenalaistamaan nekin vähäiset ajatukset ja etsimään uusia vaihtoehtoja.

 Näiden asioiden pohtimiselle olisi nyt tarkoitus löytää aikaa kaiken kiireen ja odotuksen keskeltä. Katsellaan lähempänä aattoa, olenko saanut mitään järkevää ajatusta ja mielipidettä kasaan. Ja jättäkää hitto soikoon sitä kommenttia vaikkei teillä olisikaan mitään idearikasta sanottavaa, eikös juu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti