A/N: Mjoo-o. Kyllästyin jauhamaan jouluista shaibaa, joten keskityn ennemmin kirjoittelemaan jotain kivaa. Eeeen käy näistä läpi mitään sen kummempia analyyseja, tulkitkaa miten tykkäätte.
En tosin ole oikein tyytyväinen keskimmäiseen kappaleeseen, mutmut... Ensi kerralla paremmin.
I
Hiukset takkuisia nauhoja,
vaatteet tuulessa liehuvia riekaleita.
Väsyneiden käsien jännittämä jousi,
verinauhat hymyjä kynsien alla.
Lupaus kulkea ikuisesti rinnalla,
aina viimeiseen sotaan.
Vain hetken näitä polkuja kulkenut,
astuu suojaksi kuninkaansa.
Viimeinen osoitus uskollisuudesta,
ennen kuin nuoruuden hymy kuolee.
II
Vuosia vaeltanut halki pimeän maan,
sydämessään kutsu vuoren yksinäisen.
Kohtaa vihollisen kunnian haarniskassa,
ennen kuin maailma sulkeutuu pimeään.
Pohjoistuuli kertoo menetyksestä,
valtakunta jää ilman kuningastaan.
Syttyvät kultaiset soihdut,
jotka valaisevat hänen tiensä kotiin.
Vuoren sydämeen louhittuun saliin,
jossa hän lepää isiensä rinnalla.
III
Uupunut katse kohti taivasta,
hengitys tuskin väreitä ilmassa.
Punaisia puroja kasvoilla,
kuiskaus muodostuu huulilla;
"Aamu vie mukanaan tulen ja savun,
sen valossa kansamme palaa kotiin.
Paranee murtunut maa,
unelmat muuttuvat todeksi.
Vaikka täällä on oman tieni loppu,
on se pieni hinta kodista ja voitosta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti