Jännitys kulkee vierelläni,
etanatauti riivaa kelloa.
Kengät liukastelevat jäällä,
irvistävät kärjet nielevät lunta.
Odotus muuttaa minuutit tunneiksi,
maailma on pysähtynyt,
vaikka olisin valmis jatkamaan eteenpäin.
Ohikulkijoille päivä on tavallinen,
minulle se on matkani käännekohta.
Parakkaat hahmot ymmärtävät,
lähden mukaan heidän juhlaansa.
Säntäilen valkoisessa puuterissa,
valtaan vuoren ja kerään katseita.
Jokainen kulunut tunti on voitto,
piparikorin luona omaksun roolini.
Pieni kolomme ei kerää montaa juhlijaa,
mutta tunnelma löytää silti paikkansa katosta.
Astun maailmaan johon olen kaivannut,
hetkeksi unohdan miten hengitetään.
Nauru kutittaa vatsanpohjaa,
sukellan lumouksen valtakuntaan.
Jännitys on mielen ilotulitusta,
kyyneleet etsivät vapautta.
Yksinäisen vuoren laulu päättää seikkailun
ja palaan horrokseen odottamaan seuraavan alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti